Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on helmikuu, 2019.

Apurahat&kirjallisuuspalkinnot?

Tienaatko liikaa rahaa? Ei hätää, aina voit ryhtyä kirjailijaksi. Uppsalan yliopiston uuden tutkimuksen mukaan varattomuus vetoaa vastakkaiseen sukupuoleen ja tarpeen vaatiessa myös omaan. Itse asiassa kaikki rakastavat köyhiä.
Kirjailijuuden haitat?
Niitä ei oikeastaan ole.
Edut?
Niitä riittää: ei tarvitse huolehtia maksettiinko ylityökorvaukset oikein, koska niitä ei ole. Myöskään työaikoja ei ole, kirjailija on töissä 24/7, joten vapaa-ajan ongelmiakaan ei ole. Vähän alle kymmenen sentin tuntipalkalla kelpaa rehvastella soppajonoissa ja baarien loppumattomilla tiskeillä. Jos laitat puolet tuloistasi säästöön, käsiraha sata vuotta vanhasta yksiöstä on kasassa jo ennen vuotta 3127.
Tällaiset työehdot saa hallituksenkin hymyilemään ja jos nälkä yllättää, leivän päälle voi laittaa novellin tai pari.
Ammattiliitosta ei tarvitse välittää, koska Kirjailijaliiton jäsenmaksu on niin suuri, ettei sinulla kuitenkaan ole siihen varaa.
Apurahat? 
Niitä ei luultavasti ole, kuten ei jääkauttakaan ollu…

Kun puutarha katoaa

KADONNUT PUUTARHA
Heräsin aamulla samaan aikaan kuin muinakin aamuina, klo 07.00. Minulla on omat tarkat aamurutiinini kuten varmaan teilläkin, siinä ei ole mitään ihmeellistä. Ensiksi laitan kahvit tippumaan, sitten kävelen kylpyhuoneeseen, kostutan hammasharjan raanan alla ja laitan hammastahnaa sen harjaksille. Työnnän hammasharjan suuhuni ja käännän rintamasuuntani 90 astetta oikealla, jotta voin tähdätä aamuvirtsani suoraan pyttyyn. Aamuvirtsa ei aina tule heti valtavasta paineesta huolimatta ja joudunkin usein pureskelemaan hammasharjaani toden teolla, jotta saisin tirautettua ensimmäiset tipat. Sen jälkeen homma käy kuin tanssi. Joskus kuitenkin tapahtuu niin, että kun kaivan puolivelton veitikan esiin, se kovettuu kosketuksestani ja muuttuu puoliveltosta puolikovaksi tai kovaksi. Tällaisessa tilanteessa virtsaamisen voi tyystin unohtaa ja aamurutiini on pilalla. Yleensä siis virtsaan samaan aikaan kun pesen hampaitani, mutta kuten edellä kävi ilmi, joskus joudun tinkimään peria…