Kova sana viikonvaihteeksi

Kirjailijan kannalta kiinnostavin hetki kirjoittamisessa on mielestäni se, kun käsikirjoitus alkaa käyttäytyä huonosti. Se ei enää suostu taipumaan alkuperäiseen suunnitelmaan, vaan rönsyilee sinne tänne aivan kuin sillä olisi oma tahto. Kolmannen kirjani Puhallintehtaan kohdalla tämä pakotti minut jättämään käsikirjoituksen rauhoittumaan seitsemäksi kuukaudeksi ja keskittymään huumoridekkarin kirjoittamiseen. Se oli leppoinen välityö, joka vapautti ajatukseni paikallaan junnaavasta kässäristä, jonka kanssa olin riidoissa. Nyt tekeillä oleva Turun telakalla sijoittuva kässäri alkoi temppuilla tällä viikolla. Tällä kertaa olin kuitenkin viisaampi , koska tiesin tämän hetken tulevan. Kuuntelin rauhassa, mitä käsikirjoitus halusi kertoa minulle ja tein samalla muistiinpanoja. En lähtenyt väittelemään sen kanssa, sillä kai se itse tietää paremmin, mikä on tarinan kannalta olleellista ja mikä ei. Se näytti minulle paljon uusia näkökulmia ja syvensi vanhoja jo kehittelemiäni. Uskon, että

2. Lauantaiaamuna Ultrat kokoustivat kotiluolassaan Saippua Centerillä. Ultrat oli ryhmän puhekielinen lyhenne, joka tuli sanoista Anti-National Ultra Boys in Service, ANUBIS. ”In Service”? Kenen palveluksessa nämä kolkkapojat oikein olivat? Tietenkin sen, jolla oli isoin pyssy, mutta ei näkösällä. Kun liberaali oikeistopoliitikko huusi sanan ’monikulttuurisuus’, Ultrat ottivat asennon. Naisten vastaava ryhmä oli We Neither Curtsey Nor Swallow, WNCNS, Me emme niiaa emmekä niele. Käytännön syistä sekä tasa-arvon vuoksi kaikki näihin ryhmiin kuuluvista saivat nimen Ultra, äärimmäinen; keskitietä ei ollut, se oli kuljettu loppuun.     Milfeistä nämä ryhmät erosivat muun muassa siinä, että Ultrien mielestä sukupuolen sai itse valita, kun taas milfit olivat puhtaasti miesvihamielisiä naisia ja lesboja. Milfeille olemassa oli vain kaksi toisiaan vastaan taistelevaa sukupuolta. Vielä enemmän kuin miehiä, milfit vihasivat naisia, jotka rakastivat miehiä. Milfit olivat siis naisia, jotk

1. Perjantaina, vain kolme päivää ennen kuin Valto sai toimeksiantonsa MC Keppostelijoilta ja Danjalta, järjestettiin Stålarminkadun vallatussa pommisuojassa perinteiset reggaepunk-bileet. Paikalle oli tullut yli kaksisataa Vajaaälymystön edustajaa tai kannattajaa sekä muutamia kymmeniä uteliaita, lähinnä opiskelijoita. Pommisuojan sisäänkäynnin edessä liehuivat punamustat liput, joiden edessä seisoi kädet puuhkassa kaksi siirtolohkareen näköistä ja kokoista Ultraa. He olivat järjestysmiehiä, mutta ennen kaikkea he olivat varmistamassa, ettei sisään pääse tavallisen näköistä väkeä. Muutama poikkeus sallittiin, koska opiskelijat sanoivat olevansa Pohjois-Pohjanmaalta ja vasta aloittaneensa opiskelut. -           Hyvä on, mutta seuraavalla kerralla pitää olla vähintään naamaläväri tai tatuointi kiusallisessa paikassa, toinen Ultrista sanoi ryhmälle, jonka vaatteiden ja naamojen väri oli seepia. Joukosta ei saanut erottua, työssäkäyvästä väestä puolestaan oli velvollisuus erot

18. Kun Corolla ohitti Vanhan Tampereentien Prisman, Polo kiisi Piispanristin ja Kaarinan välissä kohti Paraisia. Orikedolla käyntiin polkaistu pick-up lähti halkomaan yötä omille teilleen, sillä yö oli heidän, militanttien lesbofeministien.     Hetken aikaa Corolla oli Polon ja pick-upin suhteen kultaisella leikkauksella, mutta se oli puhdas sattuma, eikä kertonut mistään mitään.   -           Palaako? -           Nietu, mulla on omia. -           Sanoit sä nietu? Miltä helvetin vuosikymmeneltä ja mistä päin sä taas olitkaan? Rekka nauroi Valtolle kuin hyvällekin vitsille. Äskeinen episodi Kimokadulla oli ollut hieman liikaa dekkarille. Hän oli pelännyt kuolevansa. Elämä oli vilistänyt hänen silmiensä editse ja pysähtynyt kahdeksankymmentäluvun alkupuolelle aikaan, jolloin Valto oli ostanut ensimmäisen Elviksen c-kasetin. Silloin tytöt olivat ryykänneet sisään. Valto kaivoi farkkutakkinsa taskusta tupakat ja sytytti. Hän katsoi tuimasti itseään peilistä ja näki hieman

17. Kun Valto havahtui hereille, hän tunsi voimakkaan kivun niskassaan. Vartijat olivat kolkanneet hänet ja Rekan ja raahanneet heidät pajalle. Hetken aikaa hän räpytteli silmiään ja huomasi, että heidät oli sidottu suuren trukin haarukkakelkkaan. Trukki seisoi hämärän mutta muodikkaan avokonttorin nurkassa. Sisustustarvikkeet eivät olleet Uniikista. Valto tönäisi Rekkaa, joka tyytyi mutisemaan sekavia. Naisen ohimolta valuva verinoro näytti mustalta hallin hämärässä. Se istui hyvin paikan värikarttaan. Vain perällä olevassa toimistossa oli valot. Valto huomasi toimistossa tietokoneen äärellä olevat miehet, joista toinen istui ja toinen seisoi takana eteenpäin kumartuneena. He nauroivat jollekin, mitä näkivät näytöllä.        Vastapäisellä seinällä Valto oli näkevinään liikettä. Sitten kuului terävä kilahdus kuin jotain metallista olisi pudonnut betonilattialle. -           Onko siellä joku, Valto kuiskasi varovasti. -           Mmmmmm… -             Mitä? -           M