Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on kesäkuu, 2018.

Kaunis kuin hetero, lyö kuin mies (toinen osa, luku 7.)

7. Kello oli hieman yli yhdeksän perjantaiaamuna, kun ovikello soi. Valto havahtui sohvalta ja noustessaan istumaan kumosi lattialla seisseen ja puoliksi juodun Stoli-pullon. Jalkoja kivisti. Hän oli kävellyt illalla linja-autoasemalta kotiin ja palautusjuomaksi otettu Stolichnaya moukaroi nyt asetaldehydinä keski-ikäisessä miesvartalossa. Ovikello soi uudestaan. Sitten kuului myös koirien räksytystä. Dekkari kipaisi kylpyhuoneesta kylpytakin, jonka rintamuksessa luki Elvis. Kun käveli portaat alas ovelle, hän melkein kompastui eteisen mattoon. Valto tempaisi oven auki, ajattelematta yhtään sitä, että sen takana saattaisi olla Carsten. -           Huomenta! Olettekos te se etsivä? Ovella seisoi kumaraan painunut mummu, jolla oli puolen tusinaa hihnaa käsissään ja hihnoissa puolen tusinaa sikspäkin kokoista räksyttävää koiraa. -           Huomenta, juuh… -           Kun meidän Carl Gustaf on kadonnut. -           Teidän miehenne? -           Ei kun koira, kiinanpalatsi

Kaunis kuin hetero, lyö kuin mies (toinen osa, luku 6.)

6. Valto jätti Saufabteilungin pöytään ja suuntasi askeleensa Kauppatorin taksiasemalle. Kauppiaskadun suojatiellä häntä vastaan tuli kulttuurijyrsijä. Tuo city-luontomme jäntevä ja harvinainen harmaahapsi, joka käveli aina viivasuoraan, vaikka olisi kääntynyt kadunkulmassa.     Siis mitä?     Normaalisti ihmiset kävelivät niin, että vasen ja oikea jalka jättivät kaksi vierekkäistä askelnauhaa, mutta ei hänen tapauksessaan. Nauhoja jäi vain yksi. Kun hän nosti oikean jalkansa, se putosi tismalleen hänen kulkemansa reitin keskelle ja hetken päästä saman teki vasen jalka. Lumihankeen hän olisi siis jättänyt ikään kuin yhden kengän jäljen, joka helminauhan tavoin olisi monistunut tismalleen yhtä kaukana edellisestä. Kirjaston hyllyjen välissä tällä lajilla oli tapana puikkelehtia kuin näätä. Parta ironisesti täristen tietenkin. Mutta ainakaan tämän Valton näkemän yksilön parta ei ollut ironinen. Pikemminkin surullinen. Ehkä se johtui siitä, että kirjasto oli jo kiinni.     Hu

Kaunis kuin hetero, lyö kuin mies (toinen osa, luku 5.)

5. Malpensan lentokenttä sijaitsi 50 kilometrin päässä Milanon keskustasta. Dragolla ja kumppaneilla oli reilut kaksi tuntia aikaa tapettavanaan ennen kuin lento Riikaan lähtisi. Kaikki neljä olivat pukeutuneet sotilaalliseen mustaan uniformuun, jaloissaan maihinnoususaappaat, reisitaskuhousut ja ylävartalon verhona mafiatyylinen nahkatakki. Vaatteet olivat kuin Varustelekan alennusmyynnistä, mutta näiden koltiaisten päällä ne näyttivät varsin vakuuttavilta.     Kun Drago palasi vessasta, hän pysähtyi matkan päähän katsomaan osastoansa, joka istui odottavana kuin jalkapallojoukkueen avauskokoonpanosta pudonneet tulevaisuudenlupaukset vaihtopenkillä. Marko haukotteli ja laittoi kohteliaasti käden suunsa eteen. Miomir leikki kukkuluuruu-leikkiä laittamalla kätensä silmiensä eteen noin viisivuotiaan, pullean ja mielestään syötävän näköisen italialaispojan kanssa. Mihailo korjaili iPhonensa korvanappeja, jotka särisivät epämiellyttävästi. Hetken aikaa tappajat, joille vaikenemisen

Kaunis kuin hetero, lyö kuin mies (toinen osa, luku 4.)

4.   Valto heräsi tuttuun erektioon, joka hamusi Rekan peppuvakoa. Tällä kertaa hän oli viisaampi ja nousi varovasti peiton alta yrittämättä mitään. Valto tiesi, että omaa maalia ei kannattanut tehdä, vaikka joskus onkin viisasta syöttää vastustajan lapaan, jotta näkee miten se reagoi. Hän asetteli mailansa paremmin hapertuneisiin boksereihinsa ja vilkaisi vielä nukkuvaa naista ennen kuin painui pihalle tupakalle. Hetken aikaa Valto pudisteli päätään ja huokasi syvään, kun ymmärsi, ettei lätkämailaa sopinut viedä ringette-kaukaloon.     Varsinaissuomalainen aurinko oli jo puiden latvojen tasolla, kun Valto sytytti toisen tupakan. Noin neljätuhatta eri kemikaalia syöksyi läpi keski-ikäisen miehen elimistön eikä korkeasta mailasta ollut enää tietoakaan. Etana vetäytyi koloonsa torkkumaan.     Pian Rekkakin heräsi ja teki nyt vuorostaan heille aamupalaa. Siinä kokkaillessaan hän luki sähköpostit. Erityisesti yksi sai hänet huokaamaan huolestuneena.     Tukevan aamupalan jälkee

Kaunis kuin hetero, lyö kuin mies (toinen osa, luku 3.)

3. Kuun sirppi veti sinisen viltin Turun kaupungin ylle. Tähdet rapistelivat taivaan kantta. Ne halusivat tirkistellä, mitä Maassa oli meneillään, mutta koska olivat nuoria, eivät ymmärtäneet, että se minkä näkivät, oli tapahtunut jo aikoja sitten. Ja tämäkin oli vain uusinta.     Entä Otavan tähtikuvio sitten? Maasta katsoen näytti siltä, että tähdet olivat samalla etäisyydellä, vaikka todellisuudessa matka kuvion eri tähtiin oli seitsemästäkymmenestäkuudesta sataan kuuteenkymmeneen valovuotta. Seitsemän tähteä, seitsemän veljestä: Dubhe, Merak, Phecda, Megrez, Alioth, Mizar ja Alkaid. Ne eivät olleet mitään sukua toisilleen. Suomalaiset antoivat kuviolle nimen kalaverkon mukaan, slaavit ja germaanit kutsuivat sitä Suureksi Vaunuksi, venäläiset Kauhaksi ja amerikkalaiset Suureksi Kauhaksi. Lahden takana koko on aina ollut tärkeä attribuutti. Tarkkaan ottaen mitään tunnistettavaa tähtikuviota ei ollut, kun otimme huomioon kolmannen ulottuvuuden. Kyse oli perspektiiviharhasta. K