Kova sana viikonvaihteeksi

Vaikutti siltä, että Valton ajatukset pykivät eteenpäin autotunella. Hän teki kaikkensa, ettei metafyysinen paniikki iskisi. Valto tuijotti edessään nauravaa närettä, joka toi muiston hänen isästään. Isä oli aina ollut niin harkitsevainen mies, ettei kaatanut edes saunapuita suinpäin. Ne piti istuttaa ensin. Ja sitä ennen piti valita taimet ja metsästä sopiva paikka, missä valon ja varjon määrä oli optimaalinen. Joku lintubongari oli löytänyt Valton isän tällaisesta paikasta kahdeksankymmentäseitsemän helmikuussa, kun mittari näytti neljääkymmentä pakkasastetta. Valton isä oli löytänyt optimaalisen paikan taimelle, mutta vuodenaika istuttamiseen oli väärä. Ehkä hän oli ajatellut odottaa kevättä siinä seisten, ettei kadottaisi paikkaa. Kun isä oli jo kuopattu ja papin kanssa kahvit juotu aikaa sitten, Valto etsi metsästä paikan, josta isä oli hakattu rautakangella irti. Vieressä oli edellisvuonna kaadetuista koivuista tehty pöllipino. Koivut oli sahattu parimetrisiksi, jotta niitä oli

Hilkka Revas oli katsomassa äitiään Karinakodissa ja myöhästyi hieman. Oven avasi perheen nuorimmainen, Liisi, joka oli lukion ensimmäisellä. Tänään hän oli jäänyt pois koulusta, koska vasta otettu genitaalialueen lävistys oli tulehtunut.     ”Päivää! Onko äiti kotona?”     ”Se tulee varmaan kohta.” Valto ei saanut silmiään irti omituisesta tytöstä, jonka meikit olivat kuin Elisabeth Taylorilla Kleopatrassa . Nenässä roikkui joku killutin ja tytön pään toinen puoli oli kalju ja toisen puolen hiukset olivat vihreät ja pystyssä. Dekkari ei tiennyt, että se oli kannanotto sademetsien avohakkuita vastaan.     ”Mitä sä tuijotat?”     ”En mitään. Sinussa on jotain, miten sen nyt sanoisi…”     ”Sä tuijotat mua, mutta sä et näe mua.”     ”Niin, olet jollain erikoisella tavalla viehättävä nuori nainen.”     ”Siis mitä? Oletiksä just mun sukupuoleni?”     ”Mitä tarkoitat? Etkös sä tyttö ole?”     ”Tänään koen olevani naisellinen, mutta huomenna mä saatan kasvattaa munat. Mä o

Valto päätti koukata keskustan kautta ja hakea Wiklundin Alkosta muutaman pullon Stolichnayaa. Mustangin hän jätti Louheen ja kirosi torin poikki tallustellessaan, ettei toriparkkia oltu vielä rakennettu. Hipit olivat toiminnallaan viivästyttäneet hanketta ja nyt dekkari joutui kävelemään kaksisataa metriä sadan metrin sijaan. Toriparkki tulisi tulevaisuudessa lyhentämään Alkon ja Wiklundin asiakkaiden kävelymatkaa ainakin puolella. Vaikka sata metriä ei kuulostanut paljolta, viisikymmentä prosenttia oli sitä.     Toriparkki mahdollisine maanalaisine tunneleineen olisi lyhentyneen kävelymatkan lisäksi auttanut Valtoa välttämään seuraavan koettelemuksen. Kauppatorilla oli käynnissä kaksi mielenosoitusta. Ylpeys ja ennakkoluulo -järjestö oli lähtenyt liikkeelle Ovet kii -sloganilla ja Vajaaälymystön vastamielenosoitus imi voimansa Ikkunat auki -unelmastaan. Valto käveli siitä välistä. Joku suljettujen ovien puolelta tunnisti dekkarin ja huusi häntä liittymään porukkaan. Valto kiire

1. Kullervo Valton alkoholinkäyttö ei ollut ainakaan vähentynyt Danjan ja Rekan häiden jälkeen. Kadonneita sulhasia ja morsiamia oli kyllä etsitty, ja koiria ja kissoja kanssa, mutta mitään isompaa keissiä ei ollut ilmaantunut reiluun vuoteen. Lokakuu oli jo puolessa välissä ja Valto kaipasi toimintaa. Hän ei ollut nähnyt ketään viikkoon, jos Paasikadun mummua ei lasketa. Mummun koira Carl Gustaf oli jälleen kerran pitänyt hakea beaglenartun päältä parin talon päästä. Tällä kertaa Valto oli antanut Marskin hoitaa hommat loppuun ennen kuin oli kaapannut piskin kainaloonsa. Edellisestä coituksen keskeyttämisestä oli yhä pieni arpi dekkarin oikean käden etusormessa.       Dekkari lisäsi olohuoneen takkaan puita, Elvis lauloi räkänokkaisesta pikkupojasta, joka oli syntynyt Chicagon ghettoon. Valto oli ostanut Hifimestasta uudet Harman Kardonit, Dualin levysoittimen ja Sonosin monikaiutinjärjestelmän. Stereot hän oli sijoittanut toimistoon vanhojen paikalle, mutta musiikkia hän saat