Väärän lipun operaatio, toinen näyte: Ovet kii - Ikkunat auki

Valto päätti koukata keskustan kautta ja hakea Wiklundin Alkosta muutaman pullon Stolichnayaa. Mustangin hän jätti Louheen ja kirosi torin poikki tallustellessaan, ettei toriparkkia oltu vielä rakennettu. Hipit olivat toiminnallaan viivästyttäneet hanketta ja nyt dekkari joutui kävelemään kaksisataa metriä sadan metrin sijaan. Toriparkki tulisi tulevaisuudessa lyhentämään Alkon ja Wiklundin asiakkaiden kävelymatkaa ainakin puolella. Vaikka sata metriä ei kuulostanut paljolta, viisikymmentä prosenttia oli sitä.

    Toriparkki mahdollisine maanalaisine tunneleineen olisi lyhentyneen kävelymatkan lisäksi auttanut Valtoa välttämään seuraavan koettelemuksen. Kauppatorilla oli käynnissä kaksi mielenosoitusta. Ylpeys ja ennakkoluulo -järjestö oli lähtenyt liikkeelle Ovet kii -sloganilla ja Vajaaälymystön vastamielenosoitus imi voimansa Ikkunat auki -unelmastaan. Valto käveli siitä välistä. Joku suljettujen ovien puolelta tunnisti dekkarin ja huusi häntä liittymään porukkaan. Valto kiirehti askeliaan. Avonaisten ikkunoiden puolella joku nuorisolainen yritti punainen lippu kädessään haastaa poliisin saartorengasta. Siihen hän oli aivan liian hintelä. Jos ainoat satunnaiset tahrat kämmenissä olivat tulleet Börsin ikkunaan singotusta ruosteisesta pyörätelineestä, tuntui punalipun heiluttelu hieman ylimitoitetulta. Oikeat punalipun sankarit olivat töissä, eivät torilla paheksumassa Suomen lipun alla häärääviä isäm maan sankareita.

    Poliisit laittoivat rautakouran nippuun ja heittivät maijaan. Viimeiset metrit Valto juoksi. Ei ollut eteneminen juuri helpompaa Wiklundillakaan. Jälleen kerran kemikalio-osaston naiset käänsivät Valton pään, mutta vastakkaiseen suuntaan. Haju oli huumaava. Dekkarin yllätykseksi myös sillä vastakkaisella suunnalla oli tarjolla siedätyshoitoa kemialliseen sotaan. Iso porukka maahanmuuttajanuorukaisia taivasta kohti sojottavine hiuksineen suihkutteli öödekolonkneeta ympäriinsä. Valto konttasi myrkkypilven alitse liukuportaille.

    Alhaalla Alkon bunkkerissa Valto lastasi korin täyteen hajuvapaata vodkaa ja oivalsi kassalla, miksi nuoremmat maahanmuuttajamiehet ja vanhemmat suomalaisnaiset haisivat samalle: molempien demografisten ryhmien S-Etukortilla puolen prosentin maksutapaetuna paukuttamat bonarit oli taottu katutason kaasukammiossa. Hajusteiden ylenmääräinen käyttö tuntui olevan oleellinen osa molempien populaatioiden soidinmenoja. Kun lempi näiden ryhmien jäsenten välillä leimahti, rahaa ei säästelty eikä anteeksi pyydelty. Sukulaiset eivät aina olleet ymmärtäväisiä, mutta sitä minkä Wiklundin kemikalio-osasto on yhdistänyt, älköön perikunta erottako. 

    Valto luikki ulos Eerikinkadun puoleisesta ovesta ja levitoi kadun yli Pyttyyn kuin piispa uusien kuoripoikien koelaulutilaisuuteen. Tiskillä seisaaltaan juotu iso olut ei ehkä käynyt sakramentista, mutta se helpotti. Seurakuntaa oli paikalla noin puoli tusinaa nöyrää herran palvelijaa. Jukeboksi jytisi ja laulaja väitti, että Jeesus rakensi hänen hot rodinsa; niin, uskontoja on monenlaisia. Toisilta se edellytti osallistumisen mielenosoituksiin, toisille riitti pikainen hiljentyminen tuopin ääressä.

    Baaritiskillä notkui Valton ikäluokkaa oleva mies. Hän ei ollut vanhentunut arvokkaasti. Miehen pitkät hiukset eivät enää hulmunneet, kuten kahdeksankymmentäluvulla. Sen sijaan ne olivat hauraalla ponihännällä, joka oli kuin surkastunut napanuora nuoruuteen. Valto katseli, kuinka mies sipaisi ponihäntäänsä varovasti kuin Bruce Dickinsonin elintä. Mies totesi murheellisena jälleen puolen kymmenen hiuksen lähteneen. Miehen usko heviin oli hiipumassa. Kaverit olivat aikuistuneet jo kaksikymmentä vuotta sitten, mutta tämä mies ei uskostaan luopuisi ennen kuin viimeisetkin hiukset tippuisivat. Mies tyhjensi uhmakkaasti tuoppinsa ja löi jukeboksiin kolikon. Valto alkoi tehdä lähtöä, kun jukeboksi toisti pitkätukan ajatukset:

    ”I left alone my mind was blank

    I needed time to think to get the memories from my mind.”  

Ennen kuin astui ulos kadulle, Valto pohti, että milloin kaupungilla rauhassa liikkumisesta oli tullut niin vaikeaa. Vai oliko hänestä vain tullut liian vanha? Torille hän ei kuitenkaan enää menisi. Valto hiippaili eteenpäin pitkin Eerikinkatua, kun Börsin kulmalla joku mielenosoittajista juoksi sortsit liekeissä kohti Aurajokea. Ikkunoiden puolelta ammuttu hätäraketti oli sytyttänyt ovimiehen maastokuvioisen pyjaman tuleen, jonka seurauksena yhden miehen isänmaallinen soihtukulkue eteni rivakoin liikkein kohti lähintä vesipistettä, ruskeana virtaavaa jokea.