Väärän lipun operaatio, toinen näyte: Ovet kii - Ikkunat auki
Valto päätti koukata
keskustan kautta ja hakea Wiklundin Alkosta muutaman pullon Stolichnayaa.
Mustangin hän jätti Louheen ja kirosi torin poikki tallustellessaan, ettei
toriparkkia oltu vielä rakennettu. Hipit olivat toiminnallaan viivästyttäneet
hanketta ja nyt dekkari joutui kävelemään kaksisataa metriä sadan metrin
sijaan. Toriparkki tulisi tulevaisuudessa lyhentämään Alkon ja Wiklundin
asiakkaiden kävelymatkaa ainakin puolella. Vaikka sata metriä ei kuulostanut
paljolta, viisikymmentä prosenttia oli sitä.
Toriparkki mahdollisine maanalaisine
tunneleineen olisi lyhentyneen kävelymatkan lisäksi auttanut Valtoa välttämään
seuraavan koettelemuksen. Kauppatorilla oli käynnissä kaksi mielenosoitusta.
Ylpeys ja ennakkoluulo -järjestö oli lähtenyt liikkeelle Ovet kii -sloganilla
ja Vajaaälymystön vastamielenosoitus imi voimansa Ikkunat auki -unelmastaan.
Valto käveli siitä välistä. Joku suljettujen
ovien puolelta tunnisti dekkarin ja
huusi häntä liittymään porukkaan. Valto kiirehti askeliaan. Avonaisten ikkunoiden puolella joku nuorisolainen yritti punainen lippu
kädessään haastaa poliisin saartorengasta. Siihen hän oli aivan liian hintelä.
Jos ainoat satunnaiset tahrat kämmenissä olivat tulleet Börsin ikkunaan
singotusta ruosteisesta pyörätelineestä, tuntui punalipun heiluttelu hieman
ylimitoitetulta. Oikeat punalipun sankarit olivat töissä, eivät torilla
paheksumassa Suomen lipun alla häärääviä isäm maan sankareita.
Poliisit laittoivat rautakouran nippuun ja
heittivät maijaan. Viimeiset metrit Valto juoksi. Ei ollut eteneminen juuri
helpompaa Wiklundillakaan. Jälleen kerran kemikalio-osaston naiset käänsivät
Valton pään, mutta vastakkaiseen suuntaan. Haju oli huumaava. Dekkarin
yllätykseksi myös sillä vastakkaisella suunnalla oli tarjolla siedätyshoitoa
kemialliseen sotaan. Iso porukka maahanmuuttajanuorukaisia taivasta kohti
sojottavine hiuksineen suihkutteli öödekolonkneeta ympäriinsä. Valto konttasi
myrkkypilven alitse liukuportaille.
Alhaalla Alkon bunkkerissa Valto lastasi
korin täyteen hajuvapaata vodkaa ja oivalsi kassalla, miksi nuoremmat
maahanmuuttajamiehet ja vanhemmat suomalaisnaiset haisivat samalle: molempien
demografisten ryhmien S-Etukortilla puolen prosentin maksutapaetuna paukuttamat
bonarit oli taottu katutason kaasukammiossa. Hajusteiden ylenmääräinen käyttö
tuntui olevan oleellinen osa molempien populaatioiden soidinmenoja. Kun lempi
näiden ryhmien jäsenten välillä leimahti, rahaa ei säästelty eikä anteeksi
pyydelty. Sukulaiset eivät aina olleet ymmärtäväisiä, mutta sitä minkä Wiklundin kemikalio-osasto on yhdistänyt,
älköön perikunta erottako.
Valto luikki ulos Eerikinkadun puoleisesta
ovesta ja levitoi kadun yli Pyttyyn kuin piispa uusien kuoripoikien
koelaulutilaisuuteen. Tiskillä seisaaltaan juotu iso olut ei ehkä käynyt
sakramentista, mutta se helpotti. Seurakuntaa oli paikalla noin puoli tusinaa
nöyrää herran palvelijaa. Jukeboksi jytisi ja laulaja väitti, että Jeesus
rakensi hänen hot rodinsa; niin, uskontoja on monenlaisia. Toisilta se
edellytti osallistumisen mielenosoituksiin, toisille riitti pikainen
hiljentyminen tuopin ääressä.
Baaritiskillä notkui Valton ikäluokkaa oleva mies. Hän ei ollut
vanhentunut arvokkaasti. Miehen pitkät hiukset eivät enää hulmunneet, kuten
kahdeksankymmentäluvulla. Sen sijaan ne olivat hauraalla ponihännällä, joka oli
kuin surkastunut napanuora nuoruuteen. Valto katseli, kuinka mies sipaisi ponihäntäänsä
varovasti kuin Bruce Dickinsonin elintä. Mies totesi murheellisena jälleen
puolen kymmenen hiuksen lähteneen. Miehen usko heviin oli hiipumassa. Kaverit
olivat aikuistuneet jo kaksikymmentä vuotta sitten, mutta tämä mies ei
uskostaan luopuisi ennen kuin viimeisetkin hiukset tippuisivat. Mies tyhjensi
uhmakkaasti tuoppinsa ja löi jukeboksiin kolikon. Valto alkoi tehdä lähtöä, kun
jukeboksi toisti pitkätukan ajatukset:
”I left alone my mind was blank
I needed time to think to get the memories
from my mind.”
Ennen kuin astui ulos
kadulle, Valto pohti, että milloin kaupungilla rauhassa liikkumisesta oli
tullut niin vaikeaa. Vai oliko hänestä vain tullut liian vanha? Torille hän ei
kuitenkaan enää menisi. Valto hiippaili eteenpäin pitkin Eerikinkatua, kun
Börsin kulmalla joku mielenosoittajista juoksi sortsit liekeissä kohti
Aurajokea. Ikkunoiden puolelta
ammuttu hätäraketti oli sytyttänyt ovimiehen
maastokuvioisen pyjaman tuleen, jonka seurauksena yhden miehen isänmaallinen
soihtukulkue eteni rivakoin liikkein kohti lähintä vesipistettä, ruskeana
virtaavaa jokea.
Kommentit
Lähetä kommentti