Kaunis kuin hetero, lyö kuin mies (ensimmäinen osa, luku 4.)

4.

  

Matkalla Rekan luokse Valto ajatteli, kuinka kaunis Danja olikaan ja ajautui näin akuuttiin äärellisyyden jälkeiseen kriisiin. Kriisin liipaisimena saattoi toimia myös pommi-isku. Itse asiassa koko päivä Keppostelijoita unohtamatta oli ollut dekkarille tavallista stressaavampi.

    Eihän ajatuksella, jonka kohde lopultakin on pelkkä ajatus, voi olla ominaisuuksia, Valto pohdiskeli. Kauneuden toteamiseen tarvitaan läsnäoloa; kaunis ajatus -sanonta on yhtä järjetön kuin ajatus, että joku on kaunis. Ajattelun ulkopuolella ei ole mitään. Kaikki on ajattelun ulkopuolella. Valto meinasi ajaa ojaan, kun dogmaattisen ajattelun suomut putosivat hänen silmiltään. Tie oli siinä, hän näki sen.; se vei itään. Se ei ollut kaunis, mutta käytännöllinen. Dekkari kaipasi ryyppyä, hän oli postkriittisessä tilassa.

    Mystistä ei ollut se, miten maailma oli, vaan se, että maailma ylipäänsä oli. Valto tiesi, että siihen olemiseen auttaisi ryyppy, mutta sitä ei nyt ollut saatavilla.

    Kullervo Valto kärsi harvinaisesta mielen sairaudesta. Stressaava tilanne, joita päivään oli mahtunut useampia, saattoi laukaista dekkarin ajattelemaan liian fiksuja; kun todellisuus keitti yli, dekkarin aivot löivät metafyysisen pohdiskelun pykälään. Hänen älynlahjoillaan edellä mainittu tuumailu ei normaalisti olisi edes ollut mahdollista, mutta jostain niitä ajatuksia silti tuli. Hän ei ollut eläissään lukenut yhtään filosofiankirjaa, eikä tiennyt edes, mitä sokraattinen metodi tarkoitti, mutta osasi silti kysellä tyhmiä. Sitä kutsuttiin ammattitaidoksi.  

    Hälventääkseen oudot ajatukset mielestään Valto soitti Rekalle, joka asui Piispanristillä pienessä omakotitalossa ja kertoi hänelle, että oli tulossa.

    Linnut pyristelivät pihakoivikosta lentoon, kun reilut puolitoista tonnia Detroitin terästä pysähtyi varsinaissuomalaiselle harvaan asutulle omakotitaloalueelle. Valto kaivoi hanskalokerosta Stoli-pullon ja otti kauan kaivatun ryypyn. Ennen kuin avasi auton oven, hän kuulosteli mieltään hetken, oliko metafyysiselle pohdiskelulle perso filosofi hänen päässään asettunut. Hän ei voinut käsittää, mistä ajatukset tulivat, missä aivojen sopukassa täysin mahdottomalta kuulostava humpuukimaakari luurasi. Toisaalta hän tiesi, ettei voi ajatella sitä, mitä on mahdotonta ajatella, mutta että voi ajatella, että ei ole mahdotonta että ajattelemattomissa oleva on olemassa.

    Valto kallisti kiireesti pulloa.

    Rekka tuli Valtoa ovelle vastaan nahkaisessa minihameessaan, joka todella istui tykö. Yläosan verhona hänellä oli Pussy Riotin t-paita ja jalassa teräväkärkiset heterontappokengät. Miesheteron.

-          Mitäs nyt on sattunut?

-          Eikö siitä ole vielä uutisissa? Humalistonkadulla räjähti kukkakauppa.

-          Ne siat saivat mitä ansaitsivatkin. Rekka hymyili pirullisesti kuin olisi tiennyt asiasta

enemmänkin. Valto käveli Rekan perässä sisään ja istui keittiön pöydän ääreen.

-          Tiedätkö jotain asiasta? Tiedätkö jotain serbeistä?

-          Kuolleista vai elävistä? Rekka ei pystynyt pidättelemään nauruaan. - Mikä toi rehu on?

-          Ai niin tää. Tää on sulle. Valto ojensi petunian. - Tän verran jäi Balkanin poikien

kukkaistouhusta jäljelle. Ja kyynärvarresta poikki irronnut käsi, mutta sitä en ottanut mukaan. Sormuksen otin. Valto laittoi sormuksen pöydälle.

-          Ei tää kukka ole ihan mun tyyliä, mutta sormus on upea. Rekka laittoi kukan kuitenkin

keittiön ikkunalaudalle. - Oliko tää sormus siinä irtokädessä?

-          Oli joo.

-          Voi perkele! Tytöille tais sattua pikku haaveri. Harmaa susi on myös monen kyseenalaisen

seuran symboli, mutta juuri tämä kuuluu albaaneille, jotka ovat meidän puolella. Hyvän puolella, pahaa vastaan.

-          Mitä helvettiä? Mitä sinä tiedät asiasta?

-          Tää taitaa olla vähän liian iso juttu Elvikselle. Rekka katsoi Valtoa kuin pikkupoikaa ja

kaatoi kahvia kuppiin, jota työnsi pöydän pintaa pitkin kohti Valtoa. Valto kiitti ja nosti kupin huulilleen, mutta jäi katsomaan Rekkaa suu raollaan. Oman kahvinsa joukkoon Rekka lorautti jallua. Hän ojensi yhden tähden pulloa Valtoa kohti, mutta tämä pudisteli päätään. Stoli oli jo kirkastanut taivaan, nyt tarvittiin kahvia kuuraamaan ikkunat.

    Lopulta Valto havahtui ja ryysti kahviaan kuin vanha mummo. Kun kofeiini alkoi potkia hänen valkoista hämmentynyttä persettään, Valto kertoi Keppostelijoista ja niiden toimeksiannosta. Rekka kuunteli koko maanisen purkauksen ja alkoi vähitellen ymmärtää, että hänen oli kerrottava Valtolle asioita. Ei kaikkea, mutta… asioita.

-          Minulla on viikko aikaa. En tiedä, mitä tapahtuu, jos minulla ei ole mitään kerrottavaa, kun

Setä ja Iso-Kosti tulevat tiedustelemaan.

    Rekka nousi seisomaan ja sytytti tupakan. Hän tiesi, että joskus on taottava raudan lämpötilasta piittaamatta. Valto ei ollut kuuma eikä edes lämmin niille uutisille, mitä tulisi kuulemaan. Rekka käveli edestakaisin keittiössään ja mietti, mitä uskaltaa kertoa. Nahkahame piti kutsuvaa natinaa. Valto ei saanut silmiään irti siitä. Hän antoi katseensa harhailla pitkin Rekan sääriä, mustan nahan peittämiä pakaroita ja kun Rekka pyörähti ympäri, hän nosti katseensa Rekan rintoihin, tämä niiasi juuri sen verran, että Valto näki rintojen sijaan kaksi vihasta leimuavaa silmää.

-          Ei se hame sulle natise. Sullon väärät värkit. Rekka sai pidäteltyä nyrkkinsä kurissa, koska

olivathan he kavereita. Kavereita kuin lammas ja jalopeura siinä Hyvässä Kirjassa.

-          Anteeksi. Unohdan välillä… Valto oli nuorempana ollut naisten mieleen ja tuppasi

vanhemmiten unohtamaan, että grilliruoalla treenattu kroppa ja keski-ikäisyys eivät välttämättä olleet valtteja naisten maailmassa. Etenkään naistennaisten, kuten Rekan. Hänen ja muiden naistennaisten suhteen hänellä oli muitakin puutteita. Tai hänessä oli jotain liikaa. Iljettävä etana haarovälissä, kuten Rekka oli asian kauniisti ilmaissut. Pippeli, tuo elämän hupaisa pieni klaffivirhe.

    Rekka sovitti pajavasaraa mielensä alasimelle ja iski aivan yllättäen.

-          Miten minä tämän nyt sinulle selittäisin? Serbit harjoittavat lapsikauppaa ja albaanit

vastustavat sitä. Tai nämä kyseiset serbit ja nämä kyseiset albaanit. Tämä sormus kuuluu maanalaiselle ryhmälle, joka pyrkii lopettamaan tämän iljettävän touhun. Näiden kahden ryhmän välinen valtataistelu on ikivanha, joka alkoi kahden suvun välisestä kiistasta kai joskus keskiajalla. Lapsikauppa on ties kuinka mones tekosyy, vaikkakin hyvä sellainen, jatkaa vanhaa taistelua. Alkuperäistä syytä tuskin muistaa enää kukaan.

    Valto katsoi Rekkaa suu auki. Hän ei ollut uskoa korviaan. Hänen päänsä oli kuin kauan sitten kuolleen sepän paja, jossa takomisen kalkkeen kaiun saattoi yhä kuulla, vaikka ahjon tuli oli sammunut ja palkeet puhjenneet.

    Mistä tämä nainen tiesi tällaisia asioita? Valto sai kuitenkin puserrettua ihmetyksensä sanalliseen muotoon.

-          Mistä sinä tiedät tällaisia asioita? Rekka hymyili salaperäistä hymyään ja sytytti tupakan.

-          Meillä tytöillä on myös oma ryhmä, MiLF, joka tukee albaaneja. Kyllästyimme lukemaan

uutisia, joissa nämä serbisiat pääsevät uudestaan ja uudestaan livahtamaan kuin isäntä piian aitasta. Interpol ei mahda lapsikauppiaille mitään, joten me päätimme vähän harventaa vähittäisportaan toimijoita. Keski-Euroopassa MiLF on onnistunut tappamaan myös tukkukauppiaita, mutta niitä sikiää aina vaan lisää.

-          MiLF? Mutta tuohan on… Mitä helvettiä tuo on? Tuohan on…

-          Raakaa? Niin on, tuleen pitää vastata tulella.

-          Tämä tosiaan saattaa olla liian iso keissi mulle ja kuninkaalle.

-          Militant Lesbo-Feminists.

-          Häh?

-          Se lyhenne. No More Mr. Nice Girl! Se on iskulauseemme.

-          En ole koskaan kuullutkaan.

-          Et tietenkään. Meidän toiminta on yhtä salaista kuin duurivirren soitto pohjoispohjalaisessa

kirkossa. Kaikkien sikojen on kuoltava!

    Valto tajusi, kuinka vähän ihminen toista lopulta tuntee. Tuokin näpsän näköinen, joskin aidan väärällä puolella laiduntava tamma, kuului kansainväliseen terroristiorganisaatioon. Milfit tosin pitivät itseään lähinnä aktivisteina, mutta eikös terroristit aina. Valto kopeloi vyötään, jolla roikkui pippurisumute, teleskooppipamppu, Maclite ja Leatherman. Näillä varusteillako hän lähtisi terroristien, lapsikauppiaiden ja Keppostelijoiden sekaan luovimaan. Tässä keississä saattaa tosiaan kastua muutakin kuin sukat, kuten Laatikainen ennusti, hän pohdiskeli. 

-          Okei. Lähdetään siitä, että sana anaalisadisti kertoo enemmän sen keksijästä kuin

keskivertoanaalisadistista. Valto yritti tuoda järkeä Rekan vasta kertomiin asioihin.

-          Tarkoitatko sinä, että me milfit ollaan keskivertoanaalisadisteja?

-          En. Tai joo, tai siis… Tarkoitan sitä, että ehkä nämä paskiaiset todellakin saivat mitä

ansaitsivat. Ne aloittivat…

-          Juuri niin. Ja me lopetamme.

-          Minun ongelmia te ette kuitenkaan poista. Mistä minä nyt löydän hengissä olevan

serbialaisen? Vai onko sulla jotain ideoita, missä Pikku-Kosti lymyilee?

-          Itse asiassa näin jonkun nuoren prätkäpojun hengailemassa nuoren ja huomiota herättävän

kauniin albaanitytön kanssa. Tytöllä oli harmaan suden kuva kaulakorussaan. Samanlainen kuin siinä sormuksessa, jonka toit. Heillä oli tapana istua Suxesissa. Mutta en ole nähnyt heitä kahteen viikkoon.

-          Mistä sä tiedät, että tyttö oli albaani?

-          Siitä kaulakorusta. Etkö sä kuuntele?

    Suxes, voi helvetin helvetti, anaalisadistien päämaja, Valto mietti. Tämä keissi tosiaan olisi enemmänkin Vareksen heiniä.