Tekstit

Kirjoja, kirjoja III

Lehdistötiedote: Taivaan teen tähtineenJulkaisuvapaa heti
KEVIN SAMPSON (s.1963) Liverpoolin oma poika aloitti kirjoittamisen avustamalla englantilaisia musiikkilehtiä. Hän oli myös yksi legendaarisen The End -futislehden tekijöistä. Sittemmin hän toimi televisiotuottajana ja perusti oman tuotantoyhtiön (Kinesis Films). Ensimmäinen Ibiza-aiheinen dokumentti A Short Film About Chilling on Sampsonin käsialaa. Rockyhtye The Farmin managerina hän toimi viisi vuotta. Ensimmäinen kaunokirjallinen teos Awaydays ilmestyi 1998. Sampson asuu ja voi hyvin Merseysidessa.
Kirjallinen tuotanto:
Awaydays. Jalkapallohuligaanin tarina. 19-vuotias Paul Carty taistelee paikastaan Tranmeren huligaanijengissä Thatcherin ajan alussa. Britanniaa ravistelevat niin työttömyys ja kovat huumeet kuin hieno musiikkikin. Kertoo huliganismista enemmän kuin tuhat sosiologista tutkimusta. Jo nyt tunnustettu alan klassikko. Pat Holdenin ohjaama elokuva ilmestyi 2009 (kts. mm. casualco.com).
Powder. Sampson hyödynsi rockm…

Kirjoja, kirjoja II

Lehdistötiedote: VälitilaJulkaisuvapaa heti
Petteri Paksuniemen viides novellikokoelma Välitila sisältää kaksitoista novellia, joista ensimmäinen ja viimeinen nivoutuvat yllättävällä tavalla toisiinsa. Paksuniemen vakuuttava kielen taju ja virtuoosimainen sanataide on jälleen kerran tuottanut pienen mestariteoksen. Välitila hieman viistossa huumorissaan ja yhteiskuntakritiikissään on ehdottomasti Kovasana.
Takakansiteksti: Kokoelman niminovellin syrjäytynyt entinen iskelmänikkari tekee matkaa Helsingin laitamilla pyrkimättä ja päätymättä varsinaisesti minnekään. Tämä mustalla huumorilla ja tietyllä haikeudella ehkä jopa surumielisyydellä kerrottu minämuotoinen miniodysseia ottaa kantaa yhteiskunnallisiin asioihin. Huumori nousee esiin myös kokoelman muista novelleista, vaikka se ei olekaan itsetarkoituksellista. Kouvolan punkkarit puuhaavat comebackia, Jukkis törmää pulveripäissään Bubi Walleniukseen ja Tyyri kasaa 1800-luvun Lapissa Kalevala-tyyppistä eeposta. Ihmisellä on tapana jäsent…

Kirjoja, kirjoja

Lehdistötiedote 9.8.2019
Julkaisuvapaa: Heti
Kirja-arvioiden embargo: 24.8.2019

Jussi K. Niemelältä pelottavan ajankohtainen rikosromaani Punaiset lehdet
Kovasana Kustannus julkaisee lauantaina 24. elokuuta Jussi K. Niemelän esikoisromaanin Punaiset lehdet. Julkistamistilaisuus järjestetään Helsingissä Punavuoren ahvenessa (Punavuorenkatu 12) klo 16-18.
Teos on armoton kuvaus nyky-Suomesta, rankka, shokeeraava ja brutaali rikostarina. Romaania ei kuitenkaan voi luonnehtia dekkariksi vaan pikemminkin yhteiskunnalliseksi ja filosofiseksi aateromaaniksi. Mukana on myös romantiikkaa, intohimoa ja kauneutta – hurttia huumoria ja räväkkää aikalaissatiiria unohtamatta.
– Halusin kirjoittaa herättelevän teoksen, joka kuvaa yksilöä nykyajan aatteiden ja sosiaalisten paineiden sekä yhteiskunnan polarisoituneen ilmapiirin kurimuksessa. Romaania voi pitää filosofioiden, ideologioiden ja aatteiden hiukkaskiihdyttimenä, jossa erilaisia älyllisiä ja älyttömiä virtauksia törmäytetään taiteen keinoin …

Apurahat&kirjallisuuspalkinnot?

Tienaatko liikaa rahaa? Ei hätää, aina voit ryhtyä kirjailijaksi. Uppsalan yliopiston uuden tutkimuksen mukaan varattomuus vetoaa vastakkaiseen sukupuoleen ja tarpeen vaatiessa myös omaan. Itse asiassa kaikki rakastavat köyhiä.
Kirjailijuuden haitat?
Niitä ei oikeastaan ole.
Edut?
Niitä riittää: ei tarvitse huolehtia maksettiinko ylityökorvaukset oikein, koska niitä ei ole. Myöskään työaikoja ei ole, kirjailija on töissä 24/7, joten vapaa-ajan ongelmiakaan ei ole. Vähän alle kymmenen sentin tuntipalkalla kelpaa rehvastella soppajonoissa ja baarien loppumattomilla tiskeillä. Jos laitat puolet tuloistasi säästöön, käsiraha sata vuotta vanhasta yksiöstä on kasassa jo ennen vuotta 3127.
Tällaiset työehdot saa hallituksenkin hymyilemään ja jos nälkä yllättää, leivän päälle voi laittaa novellin tai pari.
Ammattiliitosta ei tarvitse välittää, koska Kirjailijaliiton jäsenmaksu on niin suuri, ettei sinulla kuitenkaan ole siihen varaa.
Apurahat? 
Niitä ei luultavasti ole, kuten ei jääkauttakaan ollu…

Kun puutarha katoaa

KADONNUT PUUTARHA
Heräsin aamulla samaan aikaan kuin muinakin aamuina, klo 07.00. Minulla on omat tarkat aamurutiinini kuten varmaan teilläkin, siinä ei ole mitään ihmeellistä. Ensiksi laitan kahvit tippumaan, sitten kävelen kylpyhuoneeseen, kostutan hammasharjan raanan alla ja laitan hammastahnaa sen harjaksille. Työnnän hammasharjan suuhuni ja käännän rintamasuuntani 90 astetta oikealla, jotta voin tähdätä aamuvirtsani suoraan pyttyyn. Aamuvirtsa ei aina tule heti valtavasta paineesta huolimatta ja joudunkin usein pureskelemaan hammasharjaani toden teolla, jotta saisin tirautettua ensimmäiset tipat. Sen jälkeen homma käy kuin tanssi. Joskus kuitenkin tapahtuu niin, että kun kaivan puolivelton veitikan esiin, se kovettuu kosketuksestani ja muuttuu puoliveltosta puolikovaksi tai kovaksi. Tällaisessa tilanteessa virtsaamisen voi tyystin unohtaa ja aamurutiini on pilalla. Yleensä siis virtsaan samaan aikaan kun pesen hampaitani, mutta kuten edellä kävi ilmi, joskus joudun tinkimään peria…

Sanatakavarikko

SANATAKAVARIKKO
Kaupungilla liikkui huhuja, että takavarikoituja sanoja olisi kadonnut säilöstä ja niitä olisi käytetty mitä sopimattomimmissa yhteyksissä. Varikon hoitaja Kirjavaista kovistelemaan oli lähetetty neljä yhdenmukaisiin asuihin pukeutunutta virkahenkilöä, jotka oli valittu tehtävään sen takia, että heidän sanavarastonsa oli huomattavasti keskimääräistä suppeampi. He olivat valmistuneet kurssinsa priimuksina valtion ylläpitämästä yliopistosta pääaineena jos sen voi jättää sanomatta, niin. Kaikki neljä, joista kaksi näytti hieman mieheltä ja kaksi hieman naiselta, mutta mistään sukupuolesta ei kaiketi ollut kysymys – olivat saaneet arvosanan kerroit sen kukkasin, kiva. Heille vaikeneminen ei ollut kultaa, koska kulta on arvokkaampaa kuin hopea ja mikään ei saanut olla arvokkaampaa kuin joku toinen. Kaikki asiat ja ihmiset olivat samanarvoisia tai yhtä arvottomia. He eivät turhia hölisseet, heille vaikeneminen oli sama kuin hengittäminen happikaapissa olevalle keskoselle. San…

Olisko päiväkirjan pitäminen kova sana?

Kirjailija ei kuulemma saa kirjoittaa kirjoittamisesta. Näin on sanonut eräs kirjailija, joka näin sanottuaan, muuttui instituutioksi, tosiasiain monumentiksi. Juuri tuo kommentti sai minut tarttumaan kynään. En ollut ennen kirjoittanut riviäkään, mutta kun joku asia kielletään, se on minulle kuin kehotus tehdä juuri niin. Miettikääpä tätä kaiken kieltäjät! Tartuin siis itseäni kynästä… Itse asiassa kirjoitan tietokoneella, kynällä raavin selkääni, tiedättehän sen paikan lapaluiden välissä… Kun laitoin kynän takaisin kirjoituspöydälleni – josta vasta oli tullut kirjoituspöytäni tai se oli tietenkin ollut sitä ennenkin, en ollut varastanut sitä tai mitään, mutta nyt tein, korjaan, olin aikeissa tehdä sillä sitä, mihin se oli tarkoitettu: kirjoittaa sen päällä – oivalsin tärkeän seikan. Kirjailijoilla on aina päiväkirja, jonka sivuille he voivat pysähtyä pohtimaan päivän tapahtumia. Lähdin ovesta kuin ammuttuna. Kirjakaupassa kysyin myyjättäreltä kirjailijoiden päiväkirjaa, mutta heillä…