Kova sana viikonvaihteeksi

Virtanen kertoi hole-in-onestaan, kun tupakkapaikalle käveli kaksi kesäpoikaa, Majakka ja Perävaunu, kuten heitä hauskasti kutsuttiin. Toisella oli huomattavasti suuremmat jalat kuin toisella ja tämä isokenkäinen oli ainakin puolimetriä Majakkaa lyhyempi. Juonela vilkaisi Virtasta ja Kuosmasta, jotka yrittivät pitää pokkaansa. Juonelakin joutui puremaan alahuultaan, ettei olisi räjähtänyt nauramaan. Virtanen oli juuri kommentoimassa poikien olemusta, johon olennaisena osana kuuluivat Aku Ankan taskukirjan kokoiset puhelimet, kun Peukku, pomomies, saapui paikalle.           ”Jumalauta Kuosmanen, oletko tietoinen, että huipparien luukut vetää kieroon? Ruuvinreiät ovat liian alhaalla”, pomo sanoi.           ”Niin on palkatkin”, Kuosmanen vastasi. ”Kun tuotantopalkkiot otettiin pois, ruuvinreiät menivät vituralleen samana päivänä, ihme sattuma”, hän jatkoi.           ”Ette te nyt saatana tahallaan voi sutta tehdä”, pomo jatkoi.           ”Eihän me tahallaan tehdäkään. Tällais

7. -           Kato Kimmo perkele! Valton noukki kyytiin Kimmo Haajanen, Koijärven oma poika ja kauppatieteiden maisteri eli Haajas-Kimmo. Opiskeluaikoinaan hän oli kaatanut kurkkuunsa kymmenen hehtaaria perintömetsää, mikä oli ollut hieman ennenaikaista, koska hänen vanhempansa olivat silloin olleet vielä elossa.     Isä kaatoi metsän ja poika joi.     Myös Valto oli omalta osaltaan ollut auttamassa asiaa. Itse asiassa se oli Valton mielestä paras ja ainoa tapa nauttia metsästä. - Mistä sä arvasit, että olin Suxesissa? Valto kysyi Kimmolta. -           Kaappihomot ja muut seksuaalisuuttaan etsivät tilaavat taksin aina tähän osoitteeseen. Vaikka talo onkin iso, niin ei tässä jumalaut yhtä paljon ihmisiä asu, kun Raisiossa. -           No joo, myönnetään. Mulla on paha keissi menossa ja mä pelkään, ettei tää jäänyt viimeiseksi visiitiksi kuun pimeälle puolelle. -           No kun kerran on makuun päässyt… -           Älä Kimmo perkele viitti! Nyt on hermot ihan l

6. Kello 19.30 Valto marssi sisään Suxesiin ja tilasi ison oluen ja vodkan, Stolia tietenkin. Baarimikko iski silmää ja tiedusteli, mitä iso mies murehtii. Valto ei ollut pelkästään rasisti, hän vihasi myös homoja. Naishomojen kohdalla hän oli oppinut tekemään poikkeuksen, mikä oli Rekan ansiota. Tällä kertaa hän sai kuitenkin pidettyä mölyt mahassaan ja tyytyi vain mulkaisemaan baarimikkoa pahasti. Hän istui pöytään lähelle tanssilattiaa. Vaikka oli maanantai ja baari vasta avannut, lattialla tanssi jo joku hieman resuisissa vaatteissa. Valtolla oli ollut täysin eri käsitys homoista. Hän oli luullut, että kaikilla on iso jahti, jolla ne purjehtivat Ahvenanmaalle homo-orgioihin. Kun hän näki tämän yksikseen tanssivan surullisen hahmon ritarin, joka pyörähteli mansikkamargaritaa halaillen, hän joutui kysymään itseltään yllättävän ja perustavaa laatua olevan kysymyksen: eivätkö kaikki homot olekaan rikkaita? Ei ole poika tainnut päästä taittamaan peistä poreammeessa hetkeen aikaan,

5. Drago sytytti tupakan ja ryysti tummapaahtoaan. Pulut olivat jähmettyneet paikoilleen. Aurinko, kaiken elämän lähde, tuntui liittyneen viikatemiehen leiriin. Porotus oli sietämätöntä jopa Balkanin tulimyrskyistä selvinneelle serbille, mutta hän ei luovuttanut. Asioihin piti saada selvyys.       Dragolla oli Suomeen vielä yksi numero, jonka hän valitsi. Sumatralaiset sumpinjämät lensi kaaressa kohti kaupunkielämään sopeutuneita kesykyyhkyjä, kun Drago kuuli, mitä Suomen Turussa oli tapahtunut. Kalliokyyhkyn alalajin edustajat ovat aina olleet hyviä suunnistamaan ja miksi ne olisivat tehneet poikkeusta tälläkään kertaa. Strabucksin edustalla henkensä kaupalla tyhjää nokkineet siipeilijät löysivät Branderburgin portin kivetyksen helposti. Osa linnuista asettui voiton jumalattaren vetämiin vaunuihin portin päälle kuin ilkkuen: kun ihmiset ovat tappaneet toisensa, kaupungeissa päivystäisivät yhä patsaat ja niiden päälle paskovat luomakunnan kruunut, columba livia domesticat .  

4.    Matkalla Rekan luokse Valto ajatteli, kuinka kaunis Danja olikaan ja ajautui näin akuuttiin äärellisyyden jälkeiseen kriisiin. Kriisin liipaisimena saattoi toimia myös pommi-isku. Itse asiassa koko päivä Keppostelijoita unohtamatta oli ollut dekkarille tavallista stressaavampi.     Eihän ajatuksella, jonka kohde lopultakin on pelkkä ajatus, voi olla ominaisuuksia, Valto pohdiskeli. Kauneuden toteamiseen tarvitaan läsnäoloa; kaunis ajatus -sanonta on yhtä järjetön kuin ajatus, että joku on kaunis. Ajattelun ulkopuolella ei ole mitään. Kaikki on ajattelun ulkopuolella. Valto meinasi ajaa ojaan, kun dogmaattisen ajattelun suomut putosivat hänen silmiltään. Tie oli siinä, hän näki sen.; se vei itään. Se ei ollut kaunis, mutta käytännöllinen. Dekkari kaipasi ryyppyä, hän oli postkriittisessä tilassa.     Mystistä ei ollut se, miten maailma oli, vaan se, että maailma ylipäänsä oli. Valto tiesi, että siihen olemiseen auttaisi ryyppy, mutta sitä ei nyt ollut saatavilla.