Kaunis kuin hetero, lyö kuin mies (ensimmäinen osa, luku 6.)

6.

Kello 19.30 Valto marssi sisään Suxesiin ja tilasi ison oluen ja vodkan, Stolia tietenkin. Baarimikko iski silmää ja tiedusteli, mitä iso mies murehtii. Valto ei ollut pelkästään rasisti, hän vihasi myös homoja. Naishomojen kohdalla hän oli oppinut tekemään poikkeuksen, mikä oli Rekan ansiota. Tällä kertaa hän sai kuitenkin pidettyä mölyt mahassaan ja tyytyi vain mulkaisemaan baarimikkoa pahasti. Hän istui pöytään lähelle tanssilattiaa. Vaikka oli maanantai ja baari vasta avannut, lattialla tanssi jo joku hieman resuisissa vaatteissa. Valtolla oli ollut täysin eri käsitys homoista. Hän oli luullut, että kaikilla on iso jahti, jolla ne purjehtivat Ahvenanmaalle homo-orgioihin. Kun hän näki tämän yksikseen tanssivan surullisen hahmon ritarin, joka pyörähteli mansikkamargaritaa halaillen, hän joutui kysymään itseltään yllättävän ja perustavaa laatua olevan kysymyksen: eivätkö kaikki homot olekaan rikkaita? Ei ole poika tainnut päästä taittamaan peistä poreammeessa hetkeen aikaan, Valto naureskeli. Olut hupeni muutamassa minuutissa ja dekkarin jano vain yltyi. Tiskillä hän tilasi saman satsin ja tarjoilija tajusi olla hiljaa. Ilmeisesti homot lukevat ilmeitä paremmin kuin heterot, Valto totesi. Hetken päästä viereiseen pöytään käveli kaksi neitimäistä kaveria ja Valto siirsi tuoliaan lähemmäksi heitä.

-          Anteeksi, saanko hieman häiritä?

-          Juu ei mittää.

-          Oletteko nähneet näitä nuoria? Valto laittoi heidän eteensä kuvat Pikku-Kostista ja Danjan

siskosta.

-          Emmää ainakaa oo. Ooks sää Lauri?

-          Saaks mää pusun, jos olen? Lauriksi tituleerattu kysyi.

-          Voi helvetti! Et saa.

-          Entäs ison sidukan? Lauri räpsytti silmiään kuin nainen mustavalkoisessa amerikkalaisessa

elokuvassa. Marilyn oli tosin enemmän Valton makuun.

-          Okei, järjestyy. Valto kipaisi tiskiltä sidukan. Homo avasi suunsa ja löi kätensä ihastuksesta

yhteen.

-          Kiitos kaunis. Näytäs hei vielä niitä kuvia. Ai kauhia, kun tää poika on söpö. Kato sääkin

Sepi.

-          No niin on. Mut hei, eiks tää poika istunut tuolla nurkassa sen mustatukkasen tytön kanssa

viime viikonloppuna? Tais olla sama tyttö, ku siin kuvas.

-          Ei se veckoslut ollut, vaan keskiviikko, kun oli karaokekin. Miehet jatkoivat lörpöttelyä

ja Valtolta alkoi hermo olla lopussa. Hän kirosi mielessään sitä, että lakitieteen opinnot oli jäänyt kesken. Miksen silloin ollut rohkeasti vain hakenut poliisikouluun, Valto murehti valintojaan. Tyhmä hän ei ollut, jos ei mitenkään erityisen fiksukaan. Ainakin riittävän älykäs poliisiksi. Mutta nyt se oli myöhäistä, ensi kesänä hän täyttäisi viisikymmentä. Hän oli jo seitsemän vuotta vanhempi kuin Elvis kuollessaan.

-          No niin homppelit, kumpi kertoo tietonsa tästä parista? Tarjoan molemmille vapaavalintaiset

juomat näkäräisineen, jos infoa alkaa löytyä.

-          Ai kauhia, kun sää käytät brutaalia kieltä, Sepi sanoi.

-          Heterot! Lauri säesti.

-           (Valto ei saanut sanaa suustaan).

-          Mä näin kerran, kun ne tuli tosta vastapäisestä talosta käsi kädessä. Ties mitä limasia juttuja

se tyttö oli pakottanut sen kivan pojan tekemään siellä. Yök!

-          Yök!

Lauri oli Sepin kanssa samaa, mutta Valton kanssa eri mieltä siitä, mikä oli ja on yök. Makuasioista voi toki kiistellä, mutta se on turhaa. Joku nauttii juurihoidosta, joku hammashoitajattaresta. 

-          Suuret kiitokset, Valto sanoi ja heitti pöydälle kahdenkymmenen euron setelin. Hakekaa ite,

ei näitä kuitteja kuitenkaan kehtaa tilitoimistoon lähettää.

    Ulkona Valto laittoi heti tupakaksi ja purskahti helpottuneena nauramaan.

-          Reippaita poikia, hän totesi itsekseen.

    Ensiksi hän ajatteli tilata taksin, mutta joku hakkasi vastaan. Hän tunsi liian monta kuskia eikä kehdannut tilata kyytiä homobaarin edustalle. Päästyään Suxesin porttikongista Yliopistonkadulle hänen edestään käveli ryhmä nuoria ja veteliä miehiä kymmenen gallonan lippikset kallellaan. Ne vaappuivat eestaas kuin gorillat, mutta näyttivät olevan ihan kantasuomalaisia. Valton mielestä kiusallisempaa katsottavaa kuin se, että mustat miehet matkivat viidakkoon jääneitä kädellisiä sukulaisiamme oli vain se, kun valkoihoiset tekivät sitä. Mustilta se kävi hänen mielestään kevyemmin, koska heillä ei ollut valkoisen miehen taakkaa harteillaan.

    Vaikka Valto oli valkoihoinen, ei hänenkään pedigreensä ihan arjalainen ollut, jos ulkonäköä tarkasteltiin. Hänellä itsellään oli matala otsa ja päälaki alkoi heti kulmakarvoista. Hänen leukansa oli jykevä ja katse pälyilevä. Yläruumis oli vahva, paksu kuin ruutitynnyri ja jalat ohuet kuin kiinalaiset syömäpuikot. Hän oli valkoinen apina.

    Sitten Valtolla välähti. Pienessä pöhnässä kun oli, niin Valto keksi, että kävelee tien yli ja tilaa mittarin siihen.

-          Taksi hyvää iltaa.

-          Saako tähän Yliopistonkatu kahdentoista eteen?

-          Taksi tulee.

Valto sytytti toisen tupakan ja kurkisteli Sepin osoittamaan pimeään rappukäytävään. Hän tiesi, että se olisi umpikuja, satunnainen bilepaikka tai huumeluola eikä kukaan nuorista kuitenkaan muistaisi mitään. Valto kääntyi takaisin kadulle päin. Vielä ei ollut kotiinmenoaika. Pitää päästä vokottelemaan naisia äskeisen homohumpan jälkeen, Valto ajatteli heterosti. Hän ei ehtinyt vetämään tupakastaan, kun pari imaisua kun taksi tuli.

-          Iltaa.

-          Kato Valto moro! Oliks Suxesissa porukkaa?