Väärän lipun operaatio, kolmas näyte: Cis-patu vs genderfluid


Hilkka Revas oli katsomassa äitiään Karinakodissa ja myöhästyi hieman. Oven avasi perheen nuorimmainen, Liisi, joka oli lukion ensimmäisellä. Tänään hän oli jäänyt pois koulusta, koska vasta otettu genitaalialueen lävistys oli tulehtunut.
    ”Päivää! Onko äiti kotona?”
    ”Se tulee varmaan kohta.” Valto ei saanut silmiään irti omituisesta tytöstä, jonka meikit olivat kuin Elisabeth Taylorilla Kleopatrassa. Nenässä roikkui joku killutin ja tytön pään toinen puoli oli kalju ja toisen puolen hiukset olivat vihreät ja pystyssä. Dekkari ei tiennyt, että se oli kannanotto sademetsien avohakkuita vastaan.
    ”Mitä sä tuijotat?”
    ”En mitään. Sinussa on jotain, miten sen nyt sanoisi…”
    ”Sä tuijotat mua, mutta sä et näe mua.”
    ”Niin, olet jollain erikoisella tavalla viehättävä nuori nainen.”
    ”Siis mitä? Oletiksä just mun sukupuoleni?”
    ”Mitä tarkoitat? Etkös sä tyttö ole?”
    ”Tänään koen olevani naisellinen, mutta huomenna mä saatan kasvattaa munat. Mä olen kato seksuaalisuudeltani genderfluid ja vähän helvetin ylpeä siitä.”
    ”Ei kai sukupuoltaan kuitenkaan voi itse päättää?”
    ”Totta kai voi. Sä oot just tyypillinen ahdasmielinen vanha cis-patu.”
    ”Sispatu?”
    ”Eikun cis-patu, ceellä niinku cekopää. Te cis-sukupuoliset miehet kohtelette meitä naisia esineinä ettekä välitä meidän tunteista mitään.”
    ”Eli sinä kuitenkin myönnät olevasi nainen?”
    ”No en, asia on monimutkainen. Enkä mä hei ole sulle tilivelvollinen”
    ”Asia selvä.”

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Työväenluokalla ei ole nimeä

Olisko päiväkirjan pitäminen kova sana?

Kaunis kuin hetero, lyö kuin mies (toinen osa, luku 5.)