Kaunis kuin hetero, lyö kuin mies (toinen osa, luku 5.)
5.
Malpensan lentokenttä
sijaitsi 50 kilometrin päässä Milanon keskustasta. Dragolla ja kumppaneilla oli
reilut kaksi tuntia aikaa tapettavanaan ennen kuin lento Riikaan lähtisi.
Kaikki neljä olivat pukeutuneet sotilaalliseen mustaan uniformuun, jaloissaan
maihinnoususaappaat, reisitaskuhousut ja ylävartalon verhona mafiatyylinen
nahkatakki. Vaatteet olivat kuin Varustelekan alennusmyynnistä, mutta näiden
koltiaisten päällä ne näyttivät varsin vakuuttavilta.
Kun Drago palasi vessasta, hän pysähtyi
matkan päähän katsomaan osastoansa, joka istui odottavana kuin jalkapallojoukkueen
avauskokoonpanosta pudonneet tulevaisuudenlupaukset vaihtopenkillä. Marko
haukotteli ja laittoi kohteliaasti käden suunsa eteen. Miomir leikki
kukkuluuruu-leikkiä laittamalla kätensä silmiensä eteen noin viisivuotiaan,
pullean ja mielestään syötävän näköisen italialaispojan kanssa. Mihailo
korjaili iPhonensa korvanappeja, jotka särisivät epämiellyttävästi. Hetken
aikaa tappajat, joille vaikenemisen laki oli ujunut ihon läpi jokaiseen
eleeseen, näyttivät kolmelta mystiseltä apinalta. Drago katsoi heitä hienoista
ylpeyttä tuntien kuin äiti poikiaan, jotka ovat juuri hävinneet nappulaliigan
matsin 6-0, mutta eivät itke.
Drago päätti hakea urheille pojilleen Colaa
ja perunalastuja lentokentän kioskilta kuin kuka tahansa lapsiaan rakastava
äiti.
-
Kiitos äiti, Marko veisteli ja avasi Dragon
hänelle ojentaman sipsipussin.
-
Uskallanko edes kysyä, miten eilinen
vapaapäivä meni? Drago kysyi. - Kuoliko kukaan?
-
Ei, eikä edes haavoittunut, oltiin
kiltisti.
-
No mutta sehän on mukava kuulla.
Keskustelu oli kaikkien
mielestä niin hämmentävä, että loppu ajan miehet istuivat hiljaa ja odottivat
kiltisti, että heidän lentonsa kuulutettaisiin.
Riiassa odotusaikaa oli sietämättömät viisi
tuntia, mutta kukaan ei uskaltanut puhua. Kaikki olisivat halunneet sanoa
jotain tylyä ja katu-uskottavaa, mutta Milanon keskustelukatastrofin jälkeen ei
ollut syytä ottaa riskiä.
Yöllä he olisivat Helsingissä, Jumalan
hylkäämässä maassa, jossa tylyys tuli puheeseen jo pelkän sään ja sielun
harmauden takia. Miehet eivät ymmärtäneet, että Suomessakin oli kesä eivätkä
lämpötilat juurikaan poikenneet keskisen Euroopan lämpötiloista. He eivät
olleet tietoisia siitäkään, että Suomessa turvat pidettiin tukossa, jos ei ole
mitään sanottavaa. Ja jos jotain sanottavaa tuli, lyötiin heti.
Vessojen runsaus ja ruokaravintoloiden
puute oli Riian lentokentällä silmiinpistävä. Kyse oli tyypillisestä
periferioiden ristiriidasta: tarpeiden tekeminen oli tärkeämpää kuin tarpeiden
tyydyttäminen. Saattoi siinä nähdä myös sen oleellisimman eron luterilaisuuden
ja katolisuuden välillä. Etelä-Euroopassa syötiin hyvää ja terveellistä
paikallisruokaa, pohjoisessa ei. Täällä vessoja piti olla joka torin kulma
täysi, että humalassa heiluva luterilainen pääsi tyhjentämään etniseen
pikaruokaan tottumattoman suolensa viisi minuuttia ravintolasta poistumisen
jälkeen.
Mihailo katsoi lentokentän infotaulua ja
ehdotti Yakuza-nimistä sushipaikkaa toisessa kerroksessa. Pelkkä ajatus raa’an
kalan syömisestä sai Dragon mahan kiertämään. Eikä paikan nimikään herättänyt
suuremmin luottamusta. Drago halusi ryypyn ja ehdotti Pascucci-kahvilaa. Koska
kenelläkään ei ollut mitään ryyppyä vastaan, he suostuivat.
Kun miehet pääsivät tiskille, Drago
korosti, että humalaan ei itseään saa juoda. Vasta Suomessa voi ottaa
reippaammin, koska siellä siihen ei kukaan kiinnitä huomiota. Drago ei tiennyt,
että meidän etäinen veljeskansa otti kyllä ihan yhtä reippaasti.
Kommentit
Lähetä kommentti