Huonosti käyttäytyvä käsikirjoitus

Kirjailijan kannalta kiinnostavin hetki kirjoittamisessa on mielestäni se, kun käsikirjoitus alkaa käyttäytyä huonosti. Se ei enää suostu taipumaan alkuperäiseen suunnitelmaan, vaan rönsyilee sinne tänne aivan kuin sillä olisi oma tahto. Kolmannen kirjani Puhallintehtaan kohdalla tämä pakotti minut jättämään käsikirjoituksen rauhoittumaan seitsemäksi kuukaudeksi ja keskittymään huumoridekkarin kirjoittamiseen. Se oli leppoinen välityö, joka vapautti ajatukseni paikallaan junnaavasta kässäristä, jonka kanssa olin riidoissa.

Nyt tekeillä oleva Turun telakalla sijoittuva kässäri alkoi temppuilla tällä viikolla. Tällä kertaa olin kuitenkin viisaampi, koska tiesin tämän hetken tulevan. Kuuntelin rauhassa, mitä käsikirjoitus halusi kertoa minulle ja tein samalla muistiinpanoja. En lähtenyt väittelemään sen kanssa, sillä kai se itse tietää paremmin, mikä on tarinan kannalta olleellista ja mikä ei. Se näytti minulle paljon uusia näkökulmia ja syvensi vanhoja jo kehittelemiäni. Uskon, että tästä kirjasta tulee parempi kuin mistään aiemmin kirjoittamastani, koska en ole puurtanut sitä yksin.

Tiedän, että monet kirjailijat kirjoittavat kirjansa orjallisesti ennalta laaditun synopsisksen mukaan, mikä varmaan on myös hyvä ja tehokas tapa toimia. Jos tämän lukevat kirjailijat tai kirjailijaksi aikovat, joiden käsikirjoitus käyttäytyy kuin pahainen kakara, suosittelen kuuntelemaan. Sinulla on tarina kerrottavana, mutta niin on myös sillä.

Leppoisaa kesää kaikille!