Kaunis kuin hetero, lyö kuin mies (ensimmäinen osa, luku 12.)

12.

Kymmenen aikaan illalla Dragon ryhmä oli kasassa. Hän oli valinnut kolme sairainta, mikä tarkoitti tehokkainta tuntemaansa Kosovon sodan veteraania. Marko, Mihailo ja Miomir olivat lähitaisteluun erikoistuneita sotilaita. He eivät välttämättä tarvinneet aseita tappaakseen, paljaat kädet ja maihinnoususaappailla suojatut jalat riittivät mainiosti.

    Mihailon huhuttiin Kosovon sodassa pistelleen taistelupuukollaan reikiä raskaana oleviin albaaninaisiin. Hän oli nimensä, joka tarkoitti ’kuin Jumala’, veroinen. Marko osasi viittä erilaista itämaista taistelulajia ja olisi luultavasti voinut haastaa häkkiin itsensä Amirkhanin. Miomir oli kuitenkin porukan sairain, ainakin näin meikäläisestä perspektiivistä katsottuna. Hän ei tarvinnut eväitä, hän söi vihollisensa. Erityistä herkkua olivat kuulemma pienet lapset, joilla oli vielä vauvanrasvaa ihonsa alla. Taaperosta sai maittavan aamiaisen, josta saamansa energian turvin hän jaksoi tappaa vanhempaa väkeä koko loppu päivän. Pieni lapsi oli myös käytännöllinen ruoka, koska sitä saattoi kuljettaa elävänä reppuselässä, eikä liha näin toimien pilaantunut pustan helteessä. Kun nälkä kasvoi sietämättömäksi, Miomir laittoi padan tulille. Jos ja kun lapsia ei ollut saatavilla, hän kelpuutti ruoakseen myös ylipainoisia naisia. Niiden pakaroista suikaloidut siivut maistuivat hänen mielestään paremmalta kuin pekoni.

    Sotatoimialueella Miomirilla ei ollut ainakaan ruoasta puute. Lapsia vipelsi joka paikassa eikä niitä tarvinnut ampua, ne saattoi juosta kiinni. Nyt kun lapsikaupasta oli tullut huumekaupan ohella yksi tärkeimmistä bisneksistä serbeille, niin Miomirille oli jouduttu teroittamaan, kuinka tärkeätä oli, ettei hän syö kuormasta. kaksikymmentätuhatta euroa lounaasta olisi ollut kova hinta kenelle tahansa.

    Drago oli luvannut maksaa miehille tonnin päivässä plus täysylläpidon, mikä oli normaalitaksa Organisaation ulkomaan keikoissa. Jos reissuilla tuli ruumiita, viikon palkka laitettiin rosvojen eläkerahastoon. Kukaan ei tosin tuntenut ketään, joka olisi jäänyt eläkkeelle niistä hommista ja siksi kassassa olikin jo miljoonia. Kyseessä oli kaiketi inhimillinen ja kaunis ajatus, että rosvokin on eläkkeensä ansainnut, mutta kuten aina, kauniilla ajatuksilla ei ollut mitään tekemistä todellisuuden kanssa.

    Kun ehdoista ja käytännön asioista oli päästy selvyyteen, rosvonelikko suunnisti Berliinin yöelämään. Lento lähtisi torstaina klo. 10.50, keskiviikko olisi vapaa päivä.

    Murphy’s Irish Pub osoitteessa Schiffbauerdamm 1 oli reilun kilometrin kävelymatkan päässä Dragon hotellilta. Miehet sopivat, että juoksevat sinne kilpaa ja hävinnyt maksaa ensimmäisen kierroksen. Koska miehet olivat saaneet ensimmäisen päivän palkan suoraan käteen, rahasta ei ollut pulaa, sen sijaan häviäminen ei sopinut porukasta kenenkään luonnolle. Puolessa matkassa Drago tuuppasi kyynärpäällään Markon nurin, Mihailo hyppäsi ohiajavan roska-auton perään roikkumaan ja Miomir jatkoi taakseen vilkuilematta kärjessä. Kun roska-auto ohitti Miomirin, tämä huusi jotain fuskaamisesta, mutta Mihailo tyytyi kuittaamaan sen kansainvälisellä sormimerkillä. Yllättäen roska-auto kääntyikin Georgenstraßelle ja Mihailo joutui hyppäämään kyydistä. Vauhtia oli sen verran, että hän venäytti nilkkansa. Miomir oli pubissa ensimmäisenä, sitten ovesta syöksyi Drago Marko kintereillään. Viimeisenä nilkutti Mihailo, maksumies. Asiasta riitti pitkäksi aikaa hyväntuulista piruilua, ja kun pubista vielä löytyi vihreä haltijahattu, se lyötiin huijausta yrittäneen häviäjän päähän.

    Loppuillasta rosvot alkoivat haastaa riitaa muiden asiakkaiden kanssa ja parimetrinen portsari tuli pyytämään heitä poistumaan. Serbeistä vain Drago puhui suhteellisen sujuvaa saksaa eikä portsari osannut sanakaan serbiaa, mutta kiireessä vaihdetut sanat tulivat molemmin puolin ymmärretyksi.  Koko illan nöyryytyksen kohteena ollut Mihailo alkoi tökkiä pokea naapuripöydästä löytämällään cocktail-tikulla, mistä Drago ei ollut kovinkaan tyytyväinen. Hän läppäsi sotilastaan takaraivoon ja otti tikun pois. Humalatilastaan huolimatta tämä alistui osaansa, koska tiesi, mitä kapinoinnista seuraisi. Drago komensi porukkansa ulos; heillä ei ollut varaa joutua poliisien kanssa tekemisiin. Vielen Dank, vielen Dank, poke sanoi Dragolle, joka ohjasi sonnejaan ulospäin.