Kaunis kuin hetero, lyö kuin mies (ensimmäinen osa, luku 9.)


9.

Valto ei koskaan kulkenut bussilla, koska eläkeläisten ja lasten lisäksi niillä liikkuivat vain hipit ja työnvieroksujat. Hänen onnekseen pysäkkiä lähestyi vapaa taksi, jonka etupenkille hän asetteli särkyneen takamuksensa. Kotona Pulmussuonkadulla Kärsämäessä hän laittoi saunan päälle ja kahvin tippumaan. Valton omistamassa talossa, joka oli rakennettu heti sotien jälkeen, oli joskus 50-luvulla ollut sekatavarakauppa, jonka vaatimattomat myymälätilat toimivat nyt etsivätoimistona. Sekatavarakaupan varastotilat olivat omistettu Elvikselle, krääsää ja levyjä oli kerätty kolme vuosikymmentä. Takkahuoneesta oli käynti takapihalle. Kellariin Valto oli rakentanut saunan ja yläkerran kahdesta makuuhuoneesta hän käytti suurempaa. Talon Valto oli saanut halvalla ja remontoinut sitä pikkuhiljaa. Kädentaitonsa hän oli perinyt esi-isiltään, jotka olivat aikoinaan rakentaneet Sääksmäelle kokonaisen pienen kylän. Siitä kylä oli saanut nimensäkin, Valto.
    Tarinan, jota heidän suvussaan mielellään kerrottiin, mukaan paavin verojen kerääjät oltaisiin naurettu Hämeestä ulos 1340-luvulla. Mukana nauramassa olisi ollut kuuluisa kyläseppä Herman Valdo, Valton kaukainen esi-isä. Koska paavi oli jäänyt kymmenyksiään vaille, hän oli langettanut kirkonkirouksen koko Sääksmäelle. Rustiikkiseen elämäntyyliinsä tottuneet maanviljelijät ja kalastajat olivat kiittäneet paavia bullasta ja jatkaneet töitään kuin Vatikaania ei olisi ollut olemassakaan. Ehkä juuri edellä mainitusta syystä Valton suvussa ei oltu koskaan katsottu hyvällä käsi ojossa kulkijoita. Valto ei jaksanut ymmärtää miten ihmiset kehtasivat vielä tänä päivänäkin lähteä kerjuulle jopa toiseen, kaukaiseen maahan. Hänen mielestään ihmisen piti elättää itsensä työtä tekemällä.
    Dekkari käveli toimistoonsa kylpytakki päällä kädessään kuppi höyryävää kahvia. Vanha tietokone käynnistyi pahaenteisesti rasahtaen. Hän pohti kuumeisesti keissiä ja ajatteli ennen saunomista tappaa vähän avaruusolioita lasertykillään. Toimiston oveen hän oli laittanut muovisen kyltin, jossa oli kellotaulu ja Coca-Cola-mainos. Sen mukaan etsivä oli asioilla ja palaisi klo 11.00. Pikavisiitti rakeisessa ulkoavaruudessa ennen saunaa oli aina paikallaan. Pikseleitä näytöllä oli suunnilleen saman verran kuin asukkaita muinaisella Sääksmäellä, mutta muukalaisten kohtelu oli vielä tylympää. Jos Sääksmäen maajusseilla olisi aikoinaan ollut lasertykki pellonreunassa, niin luultavasti paavin pompöösit palvelijat olisivat saaneet maistaa sitä.
    Kun dekkari vihdoin palasi löylyistä ja korkkasi olutpullon, puhelin soi. Siellä oli Valton omalaatuinen kaveri Kuli, Tuomas Kuli, joka oli kuullut Laatikaiselta dekkarin hieman erikoisista toimeksiannoista. Kuli oli yhden miehen tietotoimisto ja Turun omatunto; hän tiesi, mitä roistot hänen kotikaupungissaan puuhailivat ja oli myös aina valmis tekemään lopun siitä. Kuli oli kuitenkin katsellut liikaa amerikkalaisia toimintaelokuvia, mikä teki hänen kanssaan kommunikoinnista hieman haastavaa.
-          Valto.
-          Miten vastataan?
-          Ai Kuli morjes! Siis, täällä Kotkanpesä, kuuntelen.
-          Täällä Uikku, kuuleeko Kotkanpesä?
-          Kotkanpesä kuulee.
-          Minulla saattaa olla tietoja, joita kaipaat.
-          Mitä tietoja?
-          Kuten hyvin tiedät, emme voi puhua näin… Supo… Ehditkö poiketa täällä?
-          Totta maar. Tulin juuri saunasta, puoli tuntia.
-          Uikku kuittaa.
-          Ten-four.

Uikku eli Tuppikuli, kuten häntä hauskemmin tietyissä piireissä kutsuttiin, kuului Valkoiseen Vastarintaliikkeeseen. Kaikki liikkeen jäsenet olivat tatuoineet vastan eli koivuvihdan kuvan rintaansa, mikä oli saanut muut saunan ystävät eli penttiperusdemokraatit paheksumaan asiaa. Heidän mielestään tällaiset ekstremistit eivät saaneet omia jotain niin supisuomalaista kuin saunominen ja tehdä siitä likaista. Sauna oli heidän mielestään tarkoitettu kaikille ihonväristä riippumatta. Varsinkin sosiaalisessa mediassa he intoutuivat paasaamaan kuinka ainakin heidän saunansa ovet olivat aina avoinna rotuun, uskontoon tai muuhun vähäpätöisen seikkaan katsomatta. Koska Valkoinen Vastarintaliike oli tuhrinut koivuvihdan maineen, he tekivät omansa nykyisin kuusesta. Sillä harjoitettu itseruoskintakin sai kuulemma veren kiertämään kropassa paremmin kuin perinteisellä koivuvihdalla. Kuusivihdassa oli kuitenkin se huono puoli, että siitä tarttui käsiin pihkaa. Kun Valkoisen Vastarintaliikkeen vastustajat noukkivat jotain käsiinsä, se tarttui heti kiinni eikä katumukselle enää ollut sijaa. Se mihin tartuttiin, pysyi niin sanotusti lapasessa. Tosin juuri se oli esimerkki siitä, että vertauskuvallinen kaksitahtinen kulkupeli eteni heidän käsissään eturengas ilmassa.
    Eräs professoristason kuusivihdan puolestapuhuja oli keksinyt hanskat, joilla pihkan vaikutuksia saatiin hillittyä. Koska hän ei halunnut loukata ketään, hanskoja oli saatavilla vain sateenkaaren väreissä. Hän keksi myös nimen Valkoisen Vastarinnan Vastustajat, mutta se ei saanut niissä piireissä kannatusta, koska joidenkin mielestä VVV muistutti liikaa KKK:ta, mistä puolestaan tuli mieleen Keskuskauppakamari.
    Kansainvälisillä kuusivihdantekokursseilla, johon suomalaisten lisäksi osallistui kaksi afrikkalaista maahanmuuttajaa, joku oli keksinyt, että heidän ryhmänsä voisi ottaa nimekseen Vajaaälymystö eli Vajakit. Se oli kaikkien mielestä mainio nimi, koska hehän olivat vajaaväkisten ja vähemmistöjen puolella. Tämän lisäksi kaikki olivat mielestään älykkäitä, joten Vajakit –  miksipäs ei. Kun afrikkalaiset kuulivat, ettei tapahtumassa jaetakaan lahjoja, he pettyivät ja poistuivat apeana paikalta. Jostain syystä he olivat sekoittaneet joulukuusen ja vihtakuusen keskenään. Se ei ollut ensimmäinen eikä toinen kerta, kun puutteellisesti eritelty tieto aiheutti maahanmuuttajille sekä integroitumisongelmia että pahan mielen.
    Tuppikuli piti päämajaansa Topinojalla. Hän oli kaivanut läheiseen metsikköön bunkkerin, suoja- ja tuliaseman. Kaatopaikan reunamat olivat täynnä hänen ruokakätköjään siltä varalta, että tosi rähinä alkaisi. Vaikka Tuppikuli oli pitänyt erämiestaitojaan yllä, oli puolen metrin syvyyteen kaivettu nötköttitölkki helpompi saalis kuin vaikkapa peura, joka eteni maastossa kiusallisen nopeasti. Kulin varsinainen päämaja oli kuitenkin matkailuauto, jota hän piti Silakadun pientareella lähellä Turku-Kartingia. Mobiilin komentokeskuksensa kylkiin Kuli oli nerokkaasti laittanut suuret Yleisradion tarrat, jotka, vaikkakin hänen kannaltaan edustivat vihollisleiriä, saivat poliisin pysymään poissa nuuskimasta. Yle tunnetusti hallitsi suvereenisti oikean mielipiteen muodostamisen ja muokkaamisen Suomessa. Itse se oli kaiken kritiikin ulottumattomissa.
    Valto körötteli rauhallisesti Mustangillaan Räntämäen sivuitse ja läpi Orikedon. Kuli oli vannottanut häntä tulemaan aina eri reittejä, vaikkei kaatopaikalle kovin montaa vaihtoehtoista reittiä päässyt. Varsinkaan Kärsämäestä. Valto parkkeerasi Turku-Kartingin paikoitusalueelle ja käveli loppumatkan. Myös tämä oli Kulin vaatimus. Valto koputti matkailuauton oveen sovitun koputuksen, mutta Kuli ei avannut. Hetken aikaa Valto mietti, että oli unohtanut sovitun koodin, mutta kuuli samassa sisältä omituista korinaa. Hän tempaisi oven auki ja näki Kulin lattialla leipäveitsi rinnassaan. Lattia oli veren tahrima. Kuli yritti sanoa jotain, mutta Valto ei ymmärtänyt. Kuli nosti molemmat kätensä ja näytti jotain sormillaan. Hän nosti oikean käden kaikki viisi sormea pystyyn ja vasemmasta yhden.
-          Viisi ja yksi, viisikymmentäyksi? Valto kysyi.
     Kuli pudisti päätään ja viuhtoi vimmatusti sormillaan. Valto kaivoi puhelimensa esiin ja aikoi soittaa ambulanssin, mutta taas Kuli pudisti päätään. Hän tiesi kuolevansa eikä hän halunnut tällaisella hetkellä joutua järjestäytyneen yhteiskunnan armoille.
    Valto silitti hetken aikaa ystävänsä päätä ja tämä rauhoittui. Kuli kuoli Valton käsivarsille molemmat kädet taivasta kohti sojottaen, oikean käden sormet harallaan ja vasemmalla peukkua näyttäen.
    Valto nappasi Kulin kannettavan tietokoneen matkaansa ja painui pihalle. Mitä ihmettä Kuli oli tarkoittanut? Kuka hänet tappoi? Ja mitä asiaa Kulilla oli ollut? No ehkä hänen kannettavansa vastaisi joihinkin kysymyksiin, Valto pohdiskeli ja pisti juoksuksi.
    Hän heitti läppiksen repsikan paikalle ja katsoi itseään taustapeilistä. Toinen poski oli veressä. Myös hänen vasta puhtaana kaapista otettu Elvis-t-paita oli veressä. Oli parasta häipyä paikalta pikaisesti.  



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Työväenluokalla ei ole nimeä

Olisko päiväkirjan pitäminen kova sana?

Kaunis kuin hetero, lyö kuin mies (toinen osa, luku 5.)