Kaunis kuin hetero, lyö kuin mies (ensimmäinen osa, luku 9.)
9.
Valto ei koskaan kulkenut
bussilla, koska eläkeläisten ja lasten lisäksi niillä liikkuivat vain hipit ja
työnvieroksujat. Hänen onnekseen pysäkkiä lähestyi vapaa taksi, jonka
etupenkille hän asetteli särkyneen takamuksensa. Kotona Pulmussuonkadulla Kärsämäessä
hän laittoi saunan päälle ja kahvin tippumaan. Valton omistamassa talossa, joka
oli rakennettu heti sotien jälkeen, oli joskus 50-luvulla ollut
sekatavarakauppa, jonka vaatimattomat myymälätilat toimivat nyt
etsivätoimistona. Sekatavarakaupan varastotilat olivat omistettu Elvikselle,
krääsää ja levyjä oli kerätty kolme vuosikymmentä. Takkahuoneesta oli käynti
takapihalle. Kellariin Valto oli rakentanut saunan ja yläkerran kahdesta
makuuhuoneesta hän käytti suurempaa. Talon Valto oli saanut halvalla ja
remontoinut sitä pikkuhiljaa. Kädentaitonsa hän oli perinyt esi-isiltään, jotka
olivat aikoinaan rakentaneet Sääksmäelle kokonaisen pienen kylän. Siitä kylä
oli saanut nimensäkin, Valto.
Tarinan, jota heidän suvussaan mielellään
kerrottiin, mukaan paavin verojen kerääjät oltaisiin naurettu Hämeestä ulos
1340-luvulla. Mukana nauramassa olisi ollut kuuluisa kyläseppä Herman Valdo,
Valton kaukainen esi-isä. Koska paavi oli jäänyt kymmenyksiään vaille, hän oli
langettanut kirkonkirouksen koko Sääksmäelle. Rustiikkiseen elämäntyyliinsä
tottuneet maanviljelijät ja kalastajat olivat kiittäneet paavia bullasta ja
jatkaneet töitään kuin Vatikaania ei olisi ollut olemassakaan. Ehkä juuri
edellä mainitusta syystä Valton suvussa ei oltu koskaan katsottu hyvällä käsi
ojossa kulkijoita. Valto ei jaksanut ymmärtää miten ihmiset kehtasivat vielä
tänä päivänäkin lähteä kerjuulle jopa toiseen, kaukaiseen maahan. Hänen mielestään
ihmisen piti elättää itsensä työtä tekemällä.
Dekkari käveli toimistoonsa kylpytakki
päällä kädessään kuppi höyryävää kahvia. Vanha tietokone käynnistyi
pahaenteisesti rasahtaen. Hän pohti kuumeisesti keissiä ja ajatteli ennen
saunomista tappaa vähän avaruusolioita lasertykillään. Toimiston oveen hän oli
laittanut muovisen kyltin, jossa oli kellotaulu ja Coca-Cola-mainos. Sen mukaan
etsivä oli asioilla ja palaisi klo 11.00. Pikavisiitti rakeisessa
ulkoavaruudessa ennen saunaa oli aina paikallaan. Pikseleitä näytöllä oli
suunnilleen saman verran kuin asukkaita muinaisella Sääksmäellä, mutta
muukalaisten kohtelu oli vielä tylympää. Jos Sääksmäen maajusseilla olisi
aikoinaan ollut lasertykki pellonreunassa, niin luultavasti paavin pompöösit
palvelijat olisivat saaneet maistaa sitä.
Kun dekkari vihdoin palasi löylyistä ja
korkkasi olutpullon, puhelin soi. Siellä oli Valton omalaatuinen kaveri Kuli,
Tuomas Kuli, joka oli kuullut Laatikaiselta dekkarin hieman erikoisista
toimeksiannoista. Kuli oli yhden miehen tietotoimisto ja Turun omatunto; hän
tiesi, mitä roistot hänen kotikaupungissaan puuhailivat ja oli myös aina valmis
tekemään lopun siitä. Kuli oli kuitenkin katsellut liikaa amerikkalaisia
toimintaelokuvia, mikä teki hänen kanssaan kommunikoinnista hieman haastavaa.
-
Valto.
-
Miten vastataan?
-
Ai Kuli morjes! Siis, täällä Kotkanpesä,
kuuntelen.
-
Täällä Uikku, kuuleeko Kotkanpesä?
-
Kotkanpesä kuulee.
-
Minulla saattaa olla tietoja, joita
kaipaat.
-
Mitä tietoja?
-
Kuten hyvin tiedät, emme voi puhua näin…
Supo… Ehditkö poiketa täällä?
-
Totta maar. Tulin juuri saunasta, puoli
tuntia.
-
Uikku kuittaa.
-
Ten-four.
Uikku eli Tuppikuli,
kuten häntä hauskemmin tietyissä piireissä kutsuttiin, kuului Valkoiseen
Vastarintaliikkeeseen. Kaikki liikkeen jäsenet olivat tatuoineet vastan eli koivuvihdan
kuvan rintaansa, mikä oli saanut muut saunan ystävät eli penttiperusdemokraatit
paheksumaan asiaa. Heidän mielestään tällaiset ekstremistit eivät saaneet omia
jotain niin supisuomalaista kuin saunominen ja tehdä siitä likaista. Sauna oli
heidän mielestään tarkoitettu kaikille ihonväristä riippumatta. Varsinkin
sosiaalisessa mediassa he intoutuivat paasaamaan kuinka ainakin heidän saunansa
ovet olivat aina avoinna rotuun, uskontoon tai muuhun vähäpätöisen seikkaan
katsomatta. Koska Valkoinen Vastarintaliike oli tuhrinut koivuvihdan maineen,
he tekivät omansa nykyisin kuusesta. Sillä harjoitettu itseruoskintakin sai
kuulemma veren kiertämään kropassa paremmin kuin perinteisellä koivuvihdalla.
Kuusivihdassa oli kuitenkin se huono puoli, että siitä tarttui käsiin pihkaa.
Kun Valkoisen Vastarintaliikkeen vastustajat noukkivat jotain käsiinsä, se
tarttui heti kiinni eikä katumukselle enää ollut sijaa. Se mihin tartuttiin,
pysyi niin sanotusti lapasessa. Tosin juuri se oli esimerkki siitä, että
vertauskuvallinen kaksitahtinen kulkupeli eteni heidän käsissään eturengas
ilmassa.
Eräs professoristason kuusivihdan puolestapuhuja
oli keksinyt hanskat, joilla pihkan vaikutuksia saatiin hillittyä. Koska hän ei
halunnut loukata ketään, hanskoja oli saatavilla vain sateenkaaren väreissä.
Hän keksi myös nimen Valkoisen Vastarinnan Vastustajat, mutta se ei saanut niissä
piireissä kannatusta, koska joidenkin mielestä VVV muistutti liikaa KKK:ta,
mistä puolestaan tuli mieleen Keskuskauppakamari.
Kansainvälisillä kuusivihdantekokursseilla,
johon suomalaisten lisäksi osallistui kaksi afrikkalaista maahanmuuttajaa, joku
oli keksinyt, että heidän ryhmänsä voisi ottaa nimekseen Vajaaälymystö eli
Vajakit. Se oli kaikkien mielestä mainio nimi, koska hehän olivat vajaaväkisten
ja vähemmistöjen puolella. Tämän lisäksi kaikki olivat mielestään älykkäitä,
joten Vajakit – miksipäs ei. Kun
afrikkalaiset kuulivat, ettei tapahtumassa jaetakaan lahjoja, he pettyivät ja
poistuivat apeana paikalta. Jostain syystä he olivat sekoittaneet joulukuusen
ja vihtakuusen keskenään. Se ei ollut ensimmäinen eikä toinen kerta, kun
puutteellisesti eritelty tieto aiheutti maahanmuuttajille sekä
integroitumisongelmia että pahan mielen.
Tuppikuli piti päämajaansa Topinojalla. Hän
oli kaivanut läheiseen metsikköön bunkkerin, suoja- ja tuliaseman. Kaatopaikan
reunamat olivat täynnä hänen ruokakätköjään siltä varalta, että tosi rähinä
alkaisi. Vaikka Tuppikuli oli pitänyt erämiestaitojaan yllä, oli puolen metrin
syvyyteen kaivettu nötköttitölkki helpompi saalis kuin vaikkapa peura, joka
eteni maastossa kiusallisen nopeasti. Kulin varsinainen päämaja oli kuitenkin
matkailuauto, jota hän piti Silakadun pientareella lähellä Turku-Kartingia.
Mobiilin komentokeskuksensa kylkiin Kuli oli nerokkaasti laittanut suuret
Yleisradion tarrat, jotka, vaikkakin hänen kannaltaan edustivat vihollisleiriä,
saivat poliisin pysymään poissa nuuskimasta. Yle tunnetusti hallitsi
suvereenisti oikean mielipiteen muodostamisen ja muokkaamisen Suomessa. Itse se
oli kaiken kritiikin ulottumattomissa.
Valto körötteli rauhallisesti Mustangillaan
Räntämäen sivuitse ja läpi Orikedon. Kuli oli vannottanut häntä tulemaan aina
eri reittejä, vaikkei kaatopaikalle kovin montaa vaihtoehtoista reittiä
päässyt. Varsinkaan Kärsämäestä. Valto parkkeerasi Turku-Kartingin
paikoitusalueelle ja käveli loppumatkan. Myös tämä oli Kulin vaatimus. Valto
koputti matkailuauton oveen sovitun koputuksen, mutta Kuli ei avannut. Hetken
aikaa Valto mietti, että oli unohtanut sovitun koodin, mutta kuuli samassa
sisältä omituista korinaa. Hän tempaisi oven auki ja näki Kulin lattialla
leipäveitsi rinnassaan. Lattia oli veren tahrima. Kuli yritti sanoa jotain,
mutta Valto ei ymmärtänyt. Kuli nosti molemmat kätensä ja näytti jotain
sormillaan. Hän nosti oikean käden kaikki viisi sormea pystyyn ja vasemmasta
yhden.
-
Viisi ja yksi, viisikymmentäyksi? Valto
kysyi.
Kuli
pudisti päätään ja viuhtoi vimmatusti sormillaan. Valto kaivoi puhelimensa
esiin ja aikoi soittaa ambulanssin, mutta taas Kuli pudisti päätään. Hän tiesi
kuolevansa eikä hän halunnut tällaisella hetkellä joutua järjestäytyneen
yhteiskunnan armoille.
Valto silitti hetken aikaa ystävänsä päätä
ja tämä rauhoittui. Kuli kuoli Valton käsivarsille molemmat kädet taivasta
kohti sojottaen, oikean käden sormet harallaan ja vasemmalla peukkua näyttäen.
Valto nappasi Kulin kannettavan tietokoneen
matkaansa ja painui pihalle. Mitä ihmettä Kuli oli tarkoittanut? Kuka hänet
tappoi? Ja mitä asiaa Kulilla oli ollut? No ehkä hänen kannettavansa vastaisi joihinkin
kysymyksiin, Valto pohdiskeli ja pisti juoksuksi.
Hän heitti läppiksen repsikan paikalle ja
katsoi itseään taustapeilistä. Toinen poski oli veressä. Myös hänen vasta
puhtaana kaapista otettu Elvis-t-paita oli veressä. Oli parasta häipyä paikalta
pikaisesti.
Kommentit
Lähetä kommentti