Kaunis kuin hetero, lyö kuin mies (ensimmäinen osa, luku 16.)

16.

Rekka kertoi Valtolle, mitä Elisabeth oli kertonut hänelle rannalla. Epämääräiset piirit olivat suivaantuneet serbeille; ne olisivat halunneet osingoille, mutta Balkanin pojat eivät olleet tottuneet hyväntekeväisyyteen. Elisabethin MiLF-solu oli kerännyt tietoa lapsikaupasta jo kuukausia. Se oli tehnyt myös yhteistyötä Skandinavian MiLFin kanssa. Humalistonkadun isku oli ensimmäinen laatuaan Pohjoismaissa ja siitä kerättyä dataa analysoitiin nyt Tukholmassa, missä vihaisten feministien pohjoinen päämaja sijaitsi. Seuraavaksi oli tarkoitus iskeä samanaikaisesti kaikissa Pohjoismaissa, ja jos kaikki sujuisi hyvin eli sivullisten uhrien määrä olisi vielä hyväksyttävällä tasolla, niin lopulta iskettäisiin kaikissa Euroopan pääkaupungeissa.

    Humalistonkadun iskussa oli kuulemma kuollut kuusi ihmistä ja vain yksi oli ollut sivullinen. Sivullinen siinä mielessä, että hän ei kuulunut Dragon Organisaatioon vaan nimenomaan tätä vastaan taistelevaan ryhmittymään. Valto kuunteli Rekan puhetta keskittyneesti ja ymmärsi, että irtokäsi oli kuulunut Dragon vastustajalle, ei siis sittenkään pommimiehelle. Eikä -naiselle.

    Tytöt olivat juuri saaneet tiedon, että yksi sivullinen uhri, varsinkin koska oli sotilas, oli varsin siedettävä uhraus hyvän asian puolesta, joten iskut Tukholmassa, Oslossa ja Kööpenhaminassa toteutettaisiin mitä todennäköisemmin jo perjantaina. Reykjavikissa ei ollut tarvetta iskuihin; siellä oli jo jonkun aikaa toiminut oma itsenäinen organisaationsa, jolla oli omat konstinsa maailman pahuutta vastaan. Viikinkisaarella olikin kadonnut väkilukuun suhteutettuna valtava määrä järjestäytyneen rikollisuuden edustajia. Kalastajat saivat parempia kalansaaliita ja kun veneeseen vedetyn nuotan mukana tuli ruumiinosia, ne heitettiin takaisin hyiseen veteen korkoa kasvamaan.

    Suomessa jokerikorttia hihassaan pitivät nyt Epämääräiset piirit ja Vajaaälymystö. Nuo pahaa ja hyvää tarkoittavat hölmöt saattaisivat sotkea kaikki suunnitelmat pienestä puhdistusoperaatiosta. Siksi Suomessa iskettiin ensiksi. Humalistonkadun pommi-isku keskeytti lupaavasti alkaneen bisneksen ja Epämääräiset piirit jäivät nuolemaan rikollisia näppejään.

    Valto pyöritteli päätään epäuskoisesti ja kaipasi jo Stoli-ryyppyä. Sitten Rekka kertoi jotain kiinnostavaa hänen keissinsä kannalta.

    Elisabeth ja milfit olivat melko varmoja, ettei Pikku-Kostia ja Danjan siskoa ollut vielä tapettu. Drago oli kieltämättä tunteeton julmuri, mutta tyhmä hän ei ollut. Hän kävi kauppaa kaikesta ja kaikista. Nuoripari oli luultavasti jossain vankina ja odotti, että Dragon kumppanit keksisivät, miten heidät voisi muuttaa rahaksi. Yksi Dragon luottomiehistä oli jäänyt iskusta henkiin, koska oli nukkunut krapulaansa pois maksullisten naisten ympäröimänä Eerikinkadun Cumuluksessa. Kuolleet korvattaisiin pian toisilla ja tämä henkiin jäänyt kaveri voisi sillä välin etsiä toisen paikan toiminnalle, joka ei kestä edes sähkövaloa.

    Sitä ei tiennyt MiLF eikä Valto, poliisista puhumattakaan, että tuo henkiin jäänyt kuspää oli saksalainen Carsten, entinen palkkasotilas ja legioonalainen. Neljännesvuosisata sitten hän oli pelastanut Valton hengen baaritappelussa Johannesburgissa. Viikko tapahtuman jälkeen Valto pääsi kuittaamaan henkivelkansa, kun Carsten oli tehnyt liian läheistä tuttavuutta liian nuoren neidon kanssa ja tämän veljet olivat tulleet paikalle. Veljekset olivat päässeet vähällä, luodit olivat lävistäneet molemmilta jalkapöydän.

    Valto ja Carsten olivat samaan aikaan suorittamassa ”hidasta marssia”, kun heidän osastonsa sai salaisen tehtävän Etelä-Afrikassa. Sittemmin Valton képi oli vaihtunut stetsoniin ja Carsten teki nykyisin mitä vain rahasta. Juuri tästä syystä serbit olivat hänet palkanneet. Valto tiesi, mille uralle legioonakaveri oli lähtenyt ja luullut siksi tämän kuolleen.

-          Hengissä? Onko tyt… milfeillä mitään ajatusta, missä nuoria pidetään?

-          Orikedon pienteollisuusalueella on joku pieni paja, jota on vartioitu yötä päivää. Elisabeth

epäili, että nuoret on viety sinne. Siellä saattaa olla myös lapsia Afrikasta ja Lähi-Idästä, jotka odottavat luovutusta sairaille sadisteille.

-          Pitäisikö meidän mennä tänä iltana hieman nuuskimaan sinne?

-          Mennään vaan, eihän niitä räjähdyksen jälkeen pitäisi olla montaa jäljellä.

Valto ja Rekka eivät tienneet, että Suomessa oli kaksi serbiryhmää. Toiset pyörittivät kukka- eli lapsikauppaa ja toiset olivat vartiossa Orikedolla, missä lapset odottivat siirtoa asiakkaalle. Orikedolla oleva neljän miehen ryhmä myös nukkui pajalla, vahtia he pitivät pareittain. He olivat vasta nuoria sotilaita eikä Drago ollut halunnut antaa heille mitään vartiointia erikoisempaa roolia organisaatiossaan. Orikedon sotilaat olivat vasta kasvamassa pahuuteen.

    Valton Mustang olisi ollut hieman liian huomiota herättävä kärry väijykeikalle, joten he päättivät ottaa Valton kakkosauton, kasikuus-mallin Corollan, jota hän käytti talvisin, kun Musse nukkui talviunta. Corollan ajo-ominaisuudet olivat olemattomat, mutta ajamalla sitä ei rikki saanut. Sen konepellin alla liimatehtaanomistajaa karkuun laukkasi seitsemänkymmentäviisi nöyrää kaakkia. Ruostettakin oli jo vähän joka paikassa, mutta Valto oli varma, että saisi leimattua sen taas syksyllä.

    Toisin kun voisi olettaa, väijykin on välinelaji; Valto tiesi asian kokemuksesta. Vaatteet pitää olla lämpimät ja väljät, juotavaa pitää olla mukana riittävästi ja tietenkin kusipullo. Kun kello tuli kymmenen, Valton Corolla ryömi Hiirakkokadun pientareelle linnuntietä vain vajaan kilometrin päähän Valton kodista ja toimistosta. Hetki aiemmin he olivat ajaneet pienen lenkin pienteollisuusalueen ympäri ja nähneet, että kyseisen pajan pihalla seisoi viheliäisen näköinen nuori mies hermostuneesti tupakoiden. Pajan päädyssä oli kyltti, jossa luki Dreaming Wings Inc. Valto tiesi, että unelmilla oli vain siivet, ei rakettimoottoria, mutta olihan tuo melko röyhkeä nimi. Kenen unelmista nyt oli kyse? Ei ainakaan lasten.

    Hiirakkokadun päästä oli huono näkyvyys Kimokadulle, mutta siinä he saattoivat odottaa pimeän laskeutumista. Orikedolla tien varret olivat aina täynnä autonromuja, joten he eivät herättäneet sen suurempia epäilyksiä.

    Hieman ennen puoltayötä alkoi tapahtua. Vanhan Tampereentien risteyksestä kääntyi taksi Ruunikkokadulle ja jatkoi siitä Kimokadulle. Valto starttasi auton ja ryömitti sen Kimo- ja Hiirakkokadun kulmaan. Siinä oli kymmenkunta autoa vinoparkissa ja kaikki samaa hintaluokkaa – myyjä maksaa, jos joku huolii – Valton Corollan kanssa. Taksi seisoi edelleen kadun varressa ja Valto sammutti moottorin. Viiden minuutin kuluttua teollisuushallin pihasta harppoi hartiat kyyryssä noin viisikymppinen mies, joka vaistomaisesti kääntyi katsomaan Corollan suuntaan. Hän vilkaisi vielä oikealle ja hetken emmittyään, hyppäsi takaisin taksiin.

-          Huomasikohan se meidät? Rekka kysyi.

-          Tuskinpa vaan, Corolla on täällä kuin kameleontti puussa.

Jotain tuttua miehessä oli, Valto pohdiskeli. Siinä kumarassa asennossa… Taksi heitti uukkarit ja ohitti väijyjät viiden metrin päästä. Mies näytti puhuvan puhelimeen ja katsoi suoraan heihin. Valto oli jo tunnistavinaan kasvot, mutta pudisteli sitten päätään. Ei se ollut mahdollista, hän ajatteli.

-          Mitä nyt? Näytät siltä, kun olisit nähnyt aaveen.

-          Niin näinkin. Tai kuvittelin näkeväni.

Valto ojentautui ottamaan takapenkiltä reppunsa. Hän kaatoi molemmille kahvia termarista ja kääri voipaperista esiin kaksi ruisleivän puolikasta. Ullan Pakarin ruisleivän puolikkaat oli täytetty meetvurstilla, juustolla, suolakurkulla ja meijerivoilla. Toisen rukiiseen puolikuun Valto ojensi Rekalle.

-          Väijyssä pitää olla metsurin eväät, koskaan ei tiedä mistä päin puu kaatuu.

-          Kiitos, näyttää hyvältä.

Valto veivasi ikkunan auki ja sytytti tupakan. Rekka teki samoin. He eivät nähneet, että kaksi hahmoa lähestyi autoa pimeyden turvin. Vain hetki sen jälkeen, kun kaksi autosta heitettyä punahehkuista natsaa oli iskeytynyt katuun, Corollan molempiin etuikkunoihin koputettiin pistoolin piipuilla.

    He olivat istuneet kaatuvan puun juurella.