Kaunis kuin hetero, lyö kuin mies (toinen osa, luku 8.)


8.

Drinkkien jälkeen Rekka alkoi valmistaa heille lounasta Valton tuomista tuotteista. Valto hengitti syvään.
-          Rakastan pekonin tuoksua iltapäivisin.
-          Huomenna syödään jotain kevyempää.
    Valto huomasi keittiön pöydällä olevan erikoisen kirjan. Sen kannessa oli kaksi ohjussiiloistaan esiin työntyvää dildoa. Vasemmanpuoleinen oli väriltään punavalkoraidallinen ja sen kyljessä luki sinisellä USA. Oikeanpuoleinen oli punainen ja sen kyljessä luki keltaisella CCCP.
-          Mikäs tämä on?
-          Se on feministinen eli oikea tulkinta Kylmästä sodasta.
-          Aha.
-          Sain sen Kallelta lahjaksi. Se on suomentanut sen.
Valto avasi kirjan kansilehden, jossa faktat seisoivat. Tai eivät ne mitään seisseet, vaan kiemurtelivat niitä alistavan patriarkaalisen silmän alla: Notke, C. Sr & Notke, C. Jr: Kylmä sota 1945-1991 feministisestä näkökulmasta, Suomentanut Katariina Kaltio, Tuonela Inc, 2001. Takakannesta paljastui, että Ceet tarkoittivat Ceciliaa. Sr. ja Jr. täytyi siinä tapauksessa olla huumoria, mutta Valto ei uskaltanut kysyä tarkemmin. Naiset olivat todellakin rynnimässä miesten maailmaan. Nainen oli uusi mies ja mies oli vanha juoppo. Hän avasi kirjan sattumanvaraisesta kohdasta ja luki pätkän:

”Kesällä 1949 Saksan Liittotasavaltaan saapunutta amerikkalaisagenttia tervehdittiin asiaankuuluvin ja salaperäisin menoin. Ensimmäisen tehtävänsä Jane Doe sai kryptattuna:
    ’Nyt pitää olla tarkkana, ettei sekoita keskenään modernia länsisaksalaisvalmisteista olalta laukaistavaa ohjusta ja neuvostoliittolaista tampoonia, paitsi jos todella osaa lentää tai toisin päin: jos on todella varma voitostaan. Ne ovat erehdyttävän saman näköisiä ja samaa kokoluokkaa ja molemmissa on pienet siivekkeet hännässä.’
    Ja toinen esimerkki kryptatusta viestistä, jonka Jane Doe sai viikko ensimmäisen jälkeen.
    ’Missä kasakka ratsastaa, missä työ on tuulen huvia, se tiedoksemme saata. Missä metalliset ratsut laukkaavat ja missä kuu vuotaa verta kuin avohaava?’
    Jaa miksi tampoonissa on siivekkeet?  Ei tietenkään miksikään. Tämän ensimmäisen ja typerän viestin oli luonnollisesti laatinut misogyyninen mies, joka halusi tietoisesti tai tiedostamattaan tunkea naisen sisään ties mitä vastenmielisimmän muotoisia esineitä. Toisen viestin kirjoittaja oli luonnollisesti ollut nainen.
    Tuohon aikaan agenttien tehtävät lännessä koodattiin yleensä kuitenkin hauskalla tavalla propaganda silmänurkassa; jos neuvostoagentit olisivat saaneet viestin kaapatuksi, heitä olisi harmittanut vietävästi.
    Ensimmäinen viesti kehotti agenttia tunnistamaan kohteen. Toinen viesti kehotti Jane Doeta menemään syvälle vihollislinjojen taakse ja ottamaan selvää, kuinka pitkällä Neuvostoliitto oli mannertenvälisten fallististen ohjusten suunnittelussa. Ensimmäinen ICBM oli luokkaa R-7 ja ensimmäinen virallinen koelaukaisu tehtiin vasta viidestoista päivä toukokuuta 1957 Baikonurissa. Ohjuksen kaari vastasi eturauhasvaivaisen keski-ikäisen miehen kusikaarta, joten puhe mannertenvälisestä ohjuksesta oli pelkkää iitintiltua ja luolamiesten uhoa. Kolmen kuukauden kuluttua tästä tuotoksen sinkoamisesta neljänsadan metrin päähän, päästiin jo uskottavaan kantamaan. Ohjus lensi kuusituhatta kilometriä ja vei Neuvostoliiton avaruusaikaan. Kusikaarista oli edelleen kyse, siinä mielessä, että pisimmälle kussut määräsi, mutta nyt kaaret olivat näyttävämpiä.
    ’Metallinetsimet hirnuvat kiinalaisilla aroilla turvat punaisessa vaahdossa ja kuun sirppi katkaisee yöltä kurkun, josta pulppuaa merta.’ Tämä oli Jane Doen viimeinen viesti päämajaan. Hänen ruumistaan ei koskaan löydetty. Hänestä tuli jälleen yksi tyypillisen miehisen typeryyden naisuhri.” 

Valto laittoi kirjan varovasti takaisin pöydälle petunian viereen. Hänelle tuli sellainen olo, että länsimainen sivilisaatio olisi siirtymässä järjen jälkeiseen aikaan. Järjen ääni oli jälleen kerran vaikenemassa. Koskaan se ei katoaisi kokonaan; se olisi vain ulkoruokinnassa siihen asti, kunnes jotain menee oikeasti rikki. Seuraava vesivahinko maanittelisi sen taas kellariin putkiavain kourassa. Kun vahingot olisi korjattu ja talo kuiva, järki saisi istua hetken aikaa keittiössä ja syödä lämmintä ruokaa. Jos se sujuisi mallikkaasti, niin kuka tietää, ehkä sillä voisi lunastaa hetken olohuoneen sohvalla jääkiekkoa tai jalkapalloa seuraten. Ja jos jalkoja ei nostettaisi olohuoneen pöydälle eikä muutenkaan remuttaisi, vaikka oma joukkue voittaisi, niin ehkäpä järjellä olisi optio makuukamariinkin.
    Sinnehän se järki aina halusi, Valto tiesi.
    Jos ja kun kaikki asiat palaavat normaaliksi, niin kuka tietää kenelle korkokengät kopisevat huomenna.
    Kun Rekka oli saanut läskit pöytään, hänen puhelimensa piippasi tekstiviestin merkiksi. Viestin lähettäjä oli Elisabeth.
    ”Operaatio Octopussy eli Kalamarin unioni oli menestys. Kukkia ei myydä enää Kööpenhaminassa, Oslossa eikä Tukholmassa. Seuraavaksi manner-Eurooppa.”


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Työväenluokalla ei ole nimeä

Olisko päiväkirjan pitäminen kova sana?

Kaunis kuin hetero, lyö kuin mies (toinen osa, luku 5.)