Liikaa lukenut?

Äsken Turun keskustassa Sammakon kirjakaupan liepeillä minua lähestyi tärisevin käsin verestäväsilmäinen nuorimies. Luultavasti hän oli viimepäivinä lukenut kirjoja aivan liikaa. Mikä on tietenkin näillä keleillä ymmärrettävää. Hän vilkuili Sammakon alelaaria hermostuneesti ja pyysi rahaa. "Hei, ei sulla olis heittää kolmee euroa, että mä saan tosta k-marketista kaks litraa vissyä?" Niinpä niin, kun on lukenut itsetuntonsa, ei edes kehtaa enää sanoa, että rahat menisivät kuitenkin kirjoihin. Piru parka!

Kaikkihan tietävät, kuinka hauskaa on istua puistossa ja kaivaa pussista joku klassikko ja lukea yöhön asti. Suomen kesän valkeat yöt kaiken lisäksi mahdollistavat lukemisen jatkamisen jo parin tunnin penkillä otettujen tirsojen jälkeen. Siinä herätessä saattaa sitten huomata, että on saanut seuraa muista kirjastokorttinsa hukanneista kavereista, joita kiinnostaa kovasti juuri sinun klassikkosi.

Eihän runokirja päivässä tee kenellekään pahaa, mutta jos lukee vaikkapa Dostojevskin koko tuotannon viikonlopussa, on se jo aivan liikaa. Tunnista siis ystävässäsi nämä liian lukemisen merkit ennen kuin on myöhäistä:
1. Katse harhailee ja suusta valuu kuolaa.
2. Omituiset, todellisuudesta irrallaan olevat jutut.
3. Sönkkäävä puhe, joka saattaa yhtäkkiä muuttua itkuksi tai nauruksi ilman näkyvää syytä.

Hyvää kesää ja lukekaa kohtuudella!