Kaunis kuin hetero, lyö kuin mies (kolmas osa, luku 2.)

2.

Seuraavana aamuna Valto heräsi alastomana ja pää peiton alla. Hänen aivoihinsa syöksyi kuvia edellisestä illasta. Hän muisti tanssineensa Elisabethin kanssa, ja hän muisti Danjan, ja Rekan suhtautumisen naiseen, mutta hän ei muistanut menneensä nukkumaan. Hän vilkuili ympärilleen ja näki hämärästä huolimatta päänsä yläpuolella näyn, jonka luuli jo omalta kohdaltaan iäksi kadottaneen: hampaattoman vaginan. Valto käänsi päätään varoen ja huomasi, että muutakin katseltavaa hämärästä löytyi. Reiden sisäpintaan oli tatuoitu teksti MiLF ja karvoitus taiteiltu pääkalloksi. Olinko ehtinyt nuolaista ennen kuin olin tipahtanut, Valto pohdiskeli ja liikahti hermostuneesti. Samalla hetkellä hän tunsi, kuinka tutut kädet tarttuivat häntä niskasta kiinni ja pääkallo painautui hänen kasvoilleen. Valto aloitti nuolemaan sieltä täältä kömpelösti kuin koira soppakattilaa, mutta taitavat kädet asettelivat dekkarin pään niin kuin halusivat. Nainen hänen päällään alkoi liikuttaa lanteitaan edes takaisin ja Valto nuoli puhtaaksi kaikki salaisimmatkin paikat. Etana sojotti kohti kattoa. Peitto lensi lattialle. Pian Valto tunsi, kuinka taitavat kädet hakeutuivat hänen jalkojensa väliin ja tarttuivat etanaa juuresta kiinni. Sitten nainen kumartui eteenpäin, painoi lantionsa lujempaa Valton kasvoille ja otti etanan suuhunsa. Se ei ollut enää perinteinen nilviäinen, jota tapaa kesäisin kosteissa puutarhoissa; siitä oli kasvanut ukkoetana, joka suosii mustikkaisia sekametsiä ja liikkuu lähinnä öiseen aikaan. Nainen imi ja vatkasi lantiotaan aina vaan kovemmin. Sänky alkoi liikkua. Orgasmit tulivat yhtä aikaa. Valton kasvot peittyivät lämpimästä nesteestä, jota hän pyrki nielemään aivan kuin hänen elämänsä olisi siitä kiinni. Myös nainen keskittyi nielemään kaiken, mutta Valton alapää ei tahtonut pysyä paikallaan. Dekkari oli kuin vikuroiva hevonen, joka pääsee keväällä ensimmäistä kertaa laitumelle.

    Lopulta nainen nousi miehen päältä ja kun Valto näki Elisabethin hymyilevät kasvot, hän oli rakastunut. Hän olisi ollut valmis tekemään mitä vaan. Ja niin hän tulisikin tekemäänkin. Valto ei täysin käsittänyt tapahtunutta, koska Elisabethin piti olla lesbo. Ilmeisesti Valto ei myöskään ymmärtänyt, mitä mustikkainen sekametsä tarkoitti.

-          Ei hattummin heterolta, Valto sai sanotuksi kieli turpeana.

-          Kiitos kulta.

Kulta? Valto katsoi Elisabethia, joka hamusi peiton lattialta ja lähti huoneesta. Kulta?  

    Elisabeth oli bi ja domina, kullittelu oli hänen tapansa antaa tunnustus alistuvalle osapuolelle. Tätä Valto ei tiennyt. Vielä.

    Valto ei ollut koskaan ennen ollut ollut Rekan talon yläkerrassa, joten vessaa etsiessään hän löysi komeron, joka toimi vaatekaappina. Siellä ei tietenkään ollut ketään, koska siinä talossa kaikki saivat tulla vapaasti sellaisena kuin olivat. Paitsi heterot. Elisabethin biseksuaalisuus armahti Valton ja se, ettei Rekka tiennyt tapahtumista. Seuraavan oven takaa hän löysi kolme kikattavaa milfiä. Tytöt olivat yöpyneet ja tehneet ties mitä kiinnostavaa yläkerran suuren makuuhuoneen suuressa sängyssä. Valto pyysi anteeksi ja laittoi kätensä vaistomaisesti haaroihinsa Elviksen naamalle. Elviira, Eveliina ja Elina purskahtivat nauramaan. Tällä kertaa se ei vaikuttanut kummankaan Elviksen itsetuntoon millään tavalla. Lopulta Valto löysi vessan yläkerran käytävästä. Hän truuttasi Elmexiä etusormelleen, pesi hampaansa ja huljutteli Limax cinereonigerinsa raanan alla.

    Elisabeth oli keittänyt kahvia ja kaatanut sitä Valtolle valmiiksi mukiin, jossa oli karsea kirkkoveneen kuva. Valto kiitti kohteliaasti ja vinkkasi naista puutarhan puolelle. Ilma oli kasteesta raikas. Aurinko alkoi vasta lämmittää ja pelloille kerääntynyt utu oli hiljalleen katoamassa. Oli kaunis varsinaissuomalainen kesäaamu, juuri sellainen kuin lapsuuden kesäaamut. Kaikki oli sees, maailman pahuudesta ei ollut tietokaan.

    Kun Valto ja Elisabeth olivat istumassa alas, ovelle ilmestyi upea uninen pari. Danja kiskotteli pitkään, kun hänen takaansa ilmestyivät Rekan kädet, jotka ottivat naista vyötäröltä kiinni. Danjalla oli päällään jättimäinen t-paita, jossa luki Vagina Monology, joka oli mitä ilmeisemmin yöllä muuttunut dialogiksi. Rekan t-paidan viesti oli yksiselitteinen, siinä oli naarasmerkki sydämen keskellä.

    Naiset toivottivat toisilleen huomenet, mutta Valto seisoi suu auki. Hänen aivonsa olivat taas kerran Gordionin solmussa eikä hänestä ollut Aasian kuninkaaksi: Onko Danjakin siis…

-          Onk-onk Danjakin? Valto sanoi ääneen ja ponnisteli, mutta ajatus ei meinannut muodostua.

-          On. Danjakin on… Rekka sanoi ja Valto jatkoi:

-          …kaunis kuin hetero.

    Kesken Valton änkytyksen hänen nokialaisensa soi. Iso-Kosti soitti ja kaipasi raporttia, joka oli edellisiltana jäänyt pelastuslaitoksen saapumisen takia pyytämättä. Valto antoi Rekan osoitteen. Iso-Kosti lupasi tulla Setän kanssa piipahtamaan.  

    Valto lirautti kahvin joukkoon vähän rohkaisua omenapuun juurelle jääneestä Stolista. Hän yritti miettiä, miten selittäisi asian Keppostelijoille. Hän kaivoi linja-autoasemalla otetun valokuvan nokialaisesta esiin ja tajusi, ettei siitä saisi mitään selvää. Rekalla oli kotitoimistossaan printteri, mutta Valto ei osannut käyttää sitä. Hän selitti tilanteen Rekalle, joka lähti jalat maata viistäen tulostamaan kuvaa. Rekka oli kaikesta päätellen rakastunut munasarjojaan myöten. Muutaman minuutin päästä hän toi Valtolle tulosteen, jota tämä alkoi tutkia. Vaikutti aivan siltä kuin Pikku-Kosti näyttäisi kuvassa jotain outoa sormimerkkiä. Valto ei tiennyt, että tuo sormimerkki saattoi pelastaa hänen henkensä tai ainakin päästää hänet eroon toimeksiannosta.

    Valto näytti kuvaa Danjalle ja selitti kömpelösti, kuinka rakastuneita nuoret olivat olleet. Danja nyökkäsi hyväksyvästi, sanoi Valtolle kiitos ja tarttui vieressään seisovaa Rekkaa pepusta kiinni.

    Pian Uudenmaantieltä alkoi kantautua tuttua jynksytystä. Iso-Kosti ja Setä parkkeerasivat pyöränsä riippakoivun alle ja vinkkasivat Valton luokseen. Dekkari tunsi hikikarpaloiden juoksevan sopimattomissa paikoissa. Hieman yllättäen Setä puhkesi puhumaan ja se mitä hän sanoi, jätti Valton jo toistamiseen sinä aamuna seisomaan suu auki typerän näköisenä. Sävy oli uhkaava, kysymykset hädin tuskin ymmärrettäviä.

-          Onko minun, korjaan meidän nyt ymmärrettävä, että olet käyttänyt koko yksityiskytän

keinovalikoimasi Pikku-Kostin etsimiseen? Oletko tietoinen uusimmista kvalitatiivisista tutkimusmenetelmistä? Oletko saavuttanut syvällisen ja kokonaisvaltaisen näkemyksen tähän katoamisilmiöön? Oletko lähtenyt liikkeelle täysin hypoteesittomasti pelkkään teoriaan nojaten?

    Setä oli aikoinaan valmistunut yliopistolta valtiotieteiden maisteriksi pääaineenaan sosiologia. Ehkä juuri pääainevalintansa takia hän oli jättänyt tieteen ja löytänyt henkisen kotinsa moottoripyöräharrastajien parista. Keppostelijoiden ryhmäkoheesio oli omaa luokkaansa, mikä varmisti tehokkaasti yhteisiin päämääriin pääsemisen. Yliopistolla vastaava voima oli parhaimmillaankin ollut pelkästään ryhmäpolarisaatiosta johtuvaa konformismia. Kuka nyt sellaiseen olisi tyytynyt? Tai miksi? Siihen laadullinen tutkimus ei pystynyt vastaamaan.

    Sitä paitsi susilaumassa sai enemmän arvostusta kuin lammaslaumassa. Pesästä puhumattakaan.

-          Minä löysin Pikku-Kostin, Valto hädissään vastasi ja näytti miehille tulostetta. Iso-Kosti

nappasi paperin ja hänen suupielensä kääntyivät hymyyn, joka olisi saanut pienet ja keskisuuret nisäkkäät, jos olisivat sen nähneet, tökkimään silmiinsä teräviä esineitä riippumatta siitä oliko niillä peukalohankaa vai ei. Iso-Kosti ojensi paperin Sedälle. Hetken he katsoivat toisiaan ja nyökkäsivät Valtolle hyväksyvästi. Setä kaivoi povaristaan kirjekuoren ja antoi sen Valtolle.

-          Kiitos Valto, me tiesimme, että sinuun voi luottaa, Iso-Kosti sanoi. Tässä on pieni bonus.

Valto otti kuoren hämmentyneenä.

-          Kiitos.

-          Me pidämme aina lupauksemme ja koska sinä osoittauduit luottamuksen arvoiseksi, meillä

saattaa olla sinulle lisää töitä tulevaisuudessa, Iso-Kosti jatkoi. Valto kiitti uudestaan ja alkoi änkyttää, että mutta jos. Keppostelijat astuivat tutun askeleen eteenpäin.

-          Kyllä se vaan sopii, Valto oli pakotettu sanomaan.

Iso-Kosti taputti Setää olkapäälle ja osoitti kädellä puutarhaan päin, kun Elviira, Eveliina ja Elina sipsuttelivat paikalle pikkuhepenissään.

-          On se sonni

-          Ei jumalaut uskois.

Iso-Kosti ja Setä löivät Valton kanssa kevyet rystytervehdykset ja kaasuttivat ylös mäkeen. Valto sipaisi ohimoltaan aurinkolasit silmilleen. Elvis palasi rakennukseen, joka oli tällä kertaa puutarha ja puutarha oli täynnä nymfejä.