Kaunis kuin hetero, lyö kuin mies (kolmas osa, luku 4.)
4.
Rekka näki ne
ensimmäisenä ja purskahti nauruun.
-
Saamme pian seuraa, hän kuiskasi ja
nyökkäsi päätään läheisen pellon suuntaan.
Elisabeth vilkaisi
pellolle ja näki sinne tänne poukkoilevat yhteiskunnan pyyhkimät perseet ja
punaiset käsivarsinauhat. Hän komensi milfit eteensä ja jakoi tehtävät
nopeasti. Elviira ja Eveliina katosivat Rekan talon takana olevaan metsään. He
lähtivät kiertämään vihollisen selustaan. Valton ja Danjan tehtäväksi jäi
paistaa makkaraa kaikessa rauhassa. Elisabeth, Elina ja Rekka painautuivat
maahan ja lähtivät ryömimään vaaleanpunaisia vastaan.
Pihagrillin hiillos huusi Kabanossia ja
Valto kysyi Danjalta, että kumpaa tämä haluaa, originaalia vai pekonin
makuista. Danja valitsi originaalin, mutta siitä huolimatta Valto tyhjensi
molemmat paketit ritilälle. Dekkari tiesi, että hänen susilaumansa palaisi
kohta nälissään.
Pian pellolta alkoi kuulua ähinää ja
kärhämää, joka loppui yhtä äkkiä kuin oli alkanutkin. Milfit raahasivat
viholliset riippakoivun juurelle ja sitoivat porukan puuhun. Kun Valto näki
naisen, jolla oli nenänsä alla suorakaiteen muotoiset viikset, liimatut tai ei,
hänen sekavassa päässään alkoi elehtiä Steven Tyler: ”Äähä, äähä,
dudelookslikealady”. Kysehän oli nimenomaan päinvastaisesta asiasta, mutta Valton
päänsisäisestä jukeboksista ei löytynyt tilanteeseen sopivampaa biisiä. Lyhyen
neuvonpidon jälkeen sovittiin, että Valto soittaa tutulle ylikomisariolle, joka
voisi järjestää tummansinisen kyydin vaaleanpunaisille.
Grilliin oli menossa jo kolmas ja neljäs
paketti A-luokan makkaraa, kun Willehart Hakala ja kaksi maijaa saapui Rekan
pihaan.
-
Iltaa, Hakala toivotti kaikille.
-
Iltaa, kaikki vastasivat.
-
Jahas, teillä on kuulemma täällä
tuholaisongelmia, pelto on myyrinyt tai jotain.
-
Kyllä, jyrsijät löytyvät riippakoivun
alta.
Hakala veti Valton hieman
syrjemmälle ja kaivoi lompakostaan tämän käyntikortin.
-
Kannattaa hieman miettiä, kenelle näitä
jakelee.
-
Kiitos, siis…
-
Ei tarvitse selittää, minunhan tässä
pitäisi kiittää teitä.
-
Tyttöjä, tai siis milfejä, nehän ne…
-
No eivät kai nuo ihan vielä MILFejä ole,
vaikka kauniita ovatkin. Ovat liian nuoria…
Valto ei tiennyt, mitä
eroa Milfillä ja MILFillä oli, koska hänen koneensa ei ollut internetissä.
Pornokin oli edelleen sängyn alla VHS-kaseteilla, joissa naisilla oli karvat.
Posliini tarkoitti Valtolle edelleen kaoliinista, maasälvästä ja kvartsista
polttamalla valmistettua, murtopinnaltaan valkoista, kovaa ja läpikuultavaa
keraamista tuotetta.
Poliisit irrottivat ruokarauhan häiritsijät
nippusiteistä ja laittoivat ne autoihin, neljä toiseen ja viisi toiseen. Vain
Kiiruna huomasi, että Laippa puuttui, mutta tajusi pitää suunsa.
Laippa istui suuren männyn oksanhaarassa
metsän reunassa, joi kaljaa ja katseli, kun hänen tovereitaan sullottiin
autoihin. Hän oli ymmärtänyt jo lähtiessä, ettei porukkaa, joka tekee selvää
jälkeä serbeistä, voida voittaa spraymaaleilla tai ryhmähaleilla. Hän istui
koko illan puussa kaljaa juoden ja katseli kun viholliset grillasivat. Aluksi
virtsaaminen tuotti vaikeuksia, mutta pian sekin sujui lähes yhtä helposti kuin
seuraavan oluen ottaminen selkärepusta.
Kuka tietää, mitä hänen päässään tuona
iltana liikkui.
Kun aurinko seuraavana aamuna alkoi kiivetä
varsinaissuomalaiselle taivaalle, Laippa heräsi. Hän oli yhä puussa ja
kylmissään. Jalat olivat puutuneet, paikkoja kolotti. Hetken hän ajatteli, että
jää sinne loppuelämäkseen, mutta maanantaina olisi sossuaika. Varovasti hän
yritti laskeutua puusta sääriään riiputtaen. Se ei käynytkään yhtä sulokkaasti
kuin esi-isillä. Laippa putosi suoraan turvalleen. Hetken aikaa hän sylki
sammalta, venytteli jäseniään ja lähti sitten juoksemaan hieman kumarassa läpi
aamu-usvan ja läpi kasteisen pellon kohti polkupyöriä. Oman Jopon löytämiseen
meni tovi, koska kaikki olivat hämärässä samannäköisiä. Lopulta oma ratsu
löytyi ja paluu sivistyksen pariin saattoi alkaa.
Kommentit
Lähetä kommentti