Kaunis kuin hetero, lyö kuin mies (kolmas osa, luku 1.)

1.

Oliko kaikki nyt sitten ohi? Ei lähimaillekaan. Todellisuus laidunsi Valton matalaotsaisessa päässä saitana. Taistelutilanne oli ollut äärimmäisen stressaava ja intensiivinen, mutta Valton mieli ei lähtenyt askartelemaan representaatioiden ulko- eikä sisäpuolelle. Oliko hän parantunut vai oliko hänen aivojensa se osa, joka reagoi tällaisiin tilanteisiin tuottamalla spekulatiivista tietoa olioiden perimmäisistä olemuksista, kärähtänyt? Tuskinpa vaan. Hetken aikaa hänen mielensä oli yhtä tyhjä ja typerä kuin Kaapelinkulman kultakaivos. Louhittavaa ei juurikaan ollut ja vaikka sitä olisi ollutkin, niin eikö niitä keltaisesta metallista tehtyjä rippiristejä ollut maailmassa jo ihan riittävästi?

    Ensimmäisen kerran Valton mieli oli tehnyt leibnizit jo legioonassa, kun pelkoa ei saanut näyttää. Valton ryhmänjohtaja oli kehottanut heitä hyökkäämään, mutta hänen mielensä eksyikin seikkailemaan kaiken tosiolevaisen nurkan taakse. Valto yritti poistaa teodikean ongelmaa tulittamalla silmittömästi monadeja, mutta luonto ei tee hyppäyksiä, natura non saltum facit. Jälkeen päin hän ei muistanut tapauksesta mitään.

    Luultavasti tällä kertaa kyse oli niinkin arkisesta asiasta kuin subjektiivisesta kontingenssista, kausaaliketjun heikoimman lenkin katkeamisesta. Toisin sanoen, hän koki tilanteen epätavallisena mutta vapauttavana.

    Tilanne oli poikkeuksellinen myös siksi, että ensimmäisen kerran koko yli kaksikymmenvuotisen uransa aikana hän oli unohtanut toimeksiannon. Tai -annot. Hän ohjasti ratsuaan länteen vasten hälytysajoneuvolaumaa ja kuvitteli olevansa sheriffi. Taustapeili ruokki omia polkuja jalastavan mielen harhoja. Käännös Saaristotieltä Turkuun päin sai takapenkillä matkustavat muovikassit heräämään ja pullojen kilahdus hälvensi lumouksen.

-          Nyt pidetäänkin kunnon rapujuhlat!

-          Rapujuhlat?

-          Niin, soita saman tien Elisabethille ja pyydä koko porukka kesteihin.

Elisabeth lupasi tulla ja tuoda mukanaan muutkin eellä alkavat. Raskas jalka sai ruokavankkurit kiitämään, kunnes Mustang hirnahti tutun riippakoivun alla.

    Valto lähetti kiitosviestin Laatikaiselle ja kertoi lyhyesti, mitä oli tapahtunut, ja että tämä voisi myös osallistua rapujuhliin. Laatikainen kiitti kutsusta ja valitteli kiireitään. Valton pää oli tyhjä kuin Korkeakankaan laskettelurinne kesäaikaan kahdeksankymmentäluvulla, joten hän ei jäänyt ihmettelemään Laatikaisen kieltäymystä. Silti joku pirun tuttu aavistus kapusi vaikeakulkuista, kasvillisuuden peitossa olevaa mäkeä ylös.

   Rekka kaivoi ulkovarastosta jättimäisen kattilan, jossa oli aikoinaan keitetty mäski, mistä neitsyt Marian veri oli uutettu. Valto teki tulen pihagrilliin ja laittoi ravut kattilaan pulikoimaan. Keittiöstä he kantoivat yhteistuumin pöydän omenapuun alle. Kun milfit saapuivat puoli tuntia myöhemmin, kaikki oli valmiina. Pöytä notkui kaikenlaista syötävää ja juotavaa, Valto hääri ympäriinsä päässään ulkovarastosta löytynyt stetsoni, jossa luki She-riff. Hänen essussaan oli kaksi hummeria ristissä ja teksti: Kiss the cook, loose a hand.

    Milfit olivat vaihtaneet maastopuvut tavallisiin vaatteisiin eikä kukaan olisi voinut epäillä heitä tappajiksi. Elisabethilla oli mustat nahkahousut ja väljä valkoinen kauluspaita. Valtolla oli vaikeuksia pitää silmänsä kurissa; hän luuli tietävänsä, mitä tuijottamisesta seuraisi. Jostain syystä se vain kiihotti häntä enemmän ja sitten tapahtui se, mitä Ekvallassa: etana heräsi. Elisabeth lähestyi Valtoa ja mies tärisi ristiriitaisten tunteiden vallassa. Valto sai änkytettyä kiitoksen Carstenin ja serbien tappamisesta. Yllättäen hän saikin märän pusun poskelleen.

-          Onko tuo pelkkä tyhjä lupaus?

-          Mi-mi-mikä?

-          Toi mikä essussa lukee.

-          Heh, tää on Rekan essu.

-          Mutta se sopii sulle tosi hyvin.

Valto tunsi housuissaan, kuinka etana alkoi saavuttaa huolestuttavia mittasuhteita. Se sojotti kovana Elviksen silmästä. Valto meni hämilleen. Rekka oli kantanut puutarhaan kasettimankan, jossa oli edelleen sinne 90-luvun alussa unohtunut Scorpionsin Crazy World -kasetti. Wind of Changen alkutahdit lähtivät soimaan ja Elisabeth tarttui Valtoa kädestä. Hitaasti he keinuivat musiikin tahdissa. 

”An August summer night
Soldiers passing by
Listening to the wind of change…”

Valto yritti pitää sepaluksensa niin kaukana Elisabethista kuin ikinä kykeni. Erektiota ei pystynyt enää kätkemään essulla, se oli samaa luokkaa kuin silloin, kun kyseinen Scorpionsin levy julkaistiin ja Kylmä sota päättyi. Eurooppa oli vasta päässyt eroon kommunismin varjosta ja kapitalismin aurinko sai kaikki Euroopan kansat veljinä katsomaan uuteen yhteiseen tulevaisuuteen. Valto piti silmiään kiinni ja antoi Elisabethin viedä. Kun kertosäe alkoi ensimmäisen kerran, Elisabeth veti Valton tiukasti kiinni itseensä.

”Take me to the magic of the moment
On a glory night
Where the children of tomorrow share their dreams (share their dreams)
With you and me…”

Jossain ”taian” ja ”hetken” välillä Valto tunsi, kuinka orgasmi lähti vyörymään. Elisabeth huomasi heti, mitä tapahtui ja veti käsillään Valtoa lantioista lähemmäksi itseään. Dekkari tärisi elämänsä voimakkaimman orgasmin kourissa eikä nainen hellittänyt otettaan hetkeksikään.

”Let your balalaika sing
What my guitar wants to say…”

Kun tärinä vihdoin loppui, Elisabeth antoi vielä yhden pusun Valton poskelle ja kuiskasi:

-          Ei hassummin lesbolta, vai mitä?

-          Perhana, ki-ki-kiitos.

Häpeissään kuin pikkupoika Valto kiirehti sisälle. Hän siivosi housunsa ja etanansa, joka oli jo palannut itselleen tutumpiin mittasuhteisiin. Dekkari tuijotti vessan peilistä itseään. Siellä ei näkynyt kuningasta vaan teinipoika, joka oli aikanaan rakastunut ruotsin sijaisopettajaan. Valto muisti kuinka oli eräänä kauniina kevätpäivänä jäänyt koululle notkumaan ja odottamaan, että sijaisopettaja lähtee kotiin. Hän oli kirjoittanut opettajalle runon. Valto oli seissyt runo kädessä koulun pääoven viereisessä pusikossa, kun opettaja vihdoin tuli. Hän oli ottanut askeleen eteenpäin ja oli jo ollut aikeissa huutaa opettajaa nimeltä, kun kompastui. Oven eteen oli ajanut musta amerikanrauta, joka oli vienyt opettajan. Kömpiessään pusikosta pystyyn Valto oli ehtinyt nähdä, että miehellä oli kiiltävä taaksepäin suittu musta tukka ja autostereoissa soi Elvis. Ehkä tällä herkässä teini-iässä koetulla tapauksella oli jotain vaikutuksia Valton myöhemmän kehityksen kannalta. Mutta ehkä johtopäätösten tekeminen asiasta vaatisi psykologin koulutusta, joten annetaan spekulaatioiden olla.

    Valto huuhteli kasvonsa kylmällä vedellä ja veti viisipiikkisen harventuneen hiuspehkonsa läpi. Hän vilkaisi vielä peiliin. Kuningas oli palannut. Valto haki keittiön jääkaapista Prismasta ostamiaan lihatuotteita ja latoi niitä muovikassiin. Kun Elvis oli jättänyt rakennuksen, hän heitti tulille naudan sisä- ja possun ulkolaitaa.

    Juhlat jatkuivat.

    Puolen yön paikkeilla Valto muisti Danjan, Keppostelijat ja toimeksiannot. Moottoripyöräharrastajien puhelinnumeroa hänellä ei vieläkään ollut, mutta Danjan numeron hän oli tallettanut nokialaiseensa. Hän selitti naiselle pikaisesti tilanteen ja pyysi häntä ottamaan taksin. Hän kyllä maksaisi sen.

    Valto ei ollut uskoa silmiään, kun Danja nousi taksista. Hän heitti kuskille viiskymppisen ja sanoi, että se on tasan. Danja oli ollut Sedulassa polkkaamassa ja asu oli sitä myöten. Musta niukka nahkamini yritti peittää sen minkä takia sodat syttyvät ja muurit sortuvat; sääriä myötäili tyylikkäät ja kuvioidut mustat sukkahousut, joiden haarakiilasta huutelijat olisivat harvassa, mutta varmasti kosketuksissa runouden kanssa. Ylävartalon peittona kaunottarella oli tiukka ja lyhyt musta jakku, kaulassa killui tuttu iso hyvä susi. Kaunottaren avoinna loimuavat hiukset, pitkät ja mustat kuin Tuonelan virta, kruunasivat olemuksen. Danjan korkokengät eivät olleet suunniteltu pihasepelillä kävelyyn, joten Valto saattoi häntä kädellä tukien kohti puutarhaa. Milfit ja Rekka katsoivat sipsuttelevaa naista kuolaten kuin raksamiehet. Danja aiheutti naisille akuutin Touretten syndrooman, mutta vain ajatuksen tasolla. Kukaan ei saanut alatyylistä sanaa suustaan. Elviira kiirehti jostain jakkaran tulokkaan suloisen pepun alle. Eveliina toi hänelle juotavaa, Rekka vain tuijotti. Valto ei ollut aiemmin nähnyt Rekkaa sellaisena. Oliko se rakkautta ensisilmäyksellä? Vai pelkkää miehistä himoa?

    Kun Danja väänsi ensimmäiseltä saksiniekalta käpälät nurin ja imaisi mehukkaat nesteet suuhunsa, Rekka haki tuolista tukea. Vaistomaisesti hän laittoi polvensa yhteen ja painui hieman kasaan. Jos joltain kaukaiselta planeetalta olisi katsottu riittävän tehokkaalla kaukoputkella, olisi voitu havaita, että Rekan pikkuhousut kastuivat hieman. Loppuillasta asian saattoi jo todeta paljaalla silmällä.

    Elisabeth istahti pöytään Danjaa vastapäätä ja sytytti kuubalaisen. Valto seurasi tilannetta grillin luota ja heitti pari klapia liekkeihin. Hänessä ei ollut riittävästi naista ryhtyä repliikeille. Ilmapiiri oli eroottisesti niin latautunut, että yöperhoset putoilivat kesken lentonsa kuolleena maahan. Valto oli ainoa mies ja ehkä siksikin mietti Danjan seksuaalista suuntautumista, tytöillä vaikutti olevan asiasta jo selvä käsitys. Hän tosin tiesi, että he pelasivat hieman eri sarjatasolla, mutta tällaisena taianomaisena yönä mikä tahansa tuntui olevan mahdollista. Joskus kutosdivaristakin pääsee ainakin potkimaan samalle kentälle, missä valioliiga pelejään pelaa. Valton päänsisäinen hamsterinpyörä pyöri pahaenteisen hiljakseen ja vapaalla. Vanha jyrsijä oli kuollut. Kiimainen jänes oli sitä vastoin pyrkimässä taas pykälään. Valto ei uskaltanut ajatella eläinvertauksin pidemmälle, etana oli herännyt kuolleista.  

    Kaikkien yllätykseksi Danja nousi ylös ja vinkkasi Valtoa lähtemään mukaansa. Kyse ei ollut siitä, mistä Valtolla oli puute, vaan toimeksiannosta. He kävelivät omenapuun alle ja tytöt seurasivat uteliaana, mitä siellä tapahtui. Oliko Danja sittenkin hetero?

-          Minun täytyy tunnustaa sinulle eräs asia, Danja sanoi. Valto keskittyi pitämään runsaana

erittyvää sylkeä suussaan.

-          Mi-mi-mitä?

-          Kun viikko sitten tulin konttorillesi, tiesin jo, kuka sinä olet.

-          Si-si-siis tiesit…

-          Tai oikeastaan tiesin Rekan ja milfit. Tiesin myös sen, että sinä tunnet Rekan. Valto

asetteli housujensa etumusta ja kuunteli hiljaa. – Ei siskoni varsinaisesti hukassa ollut, tiesin, että hän on rakastunut Pikku-Kostiin. Meidän pieni organisaatiomme Albaanisudet oli saanut selville, mitä Rekka ja kumppanit puuhasivat, mutta emme uskaltaneet lähestyä niitä suoraan. Joten jouduin käyttämään sinua välikappaleena.

-          Välikappaleena? Valton kulmakarvat pelasivat pasianssia, patarouva oli valttia.

-          Niin, en ollut ihan varma, mitä kaikkea tulisi tapahtumaan, mutta alusta asti oli selvää, että

vain milfeissä oli riittävästi miestä pistämään kampoihin serbeille. Se että serbit tuhottiin näin täydellisesti, oli meillekin täydellinen yllätys.

-          Niin, yllätys. Valton kulmakarvat vaihtoivat Texas Hold’emiin, taskukortteina kakkonen ja

seiska eri maata.

-          Haluan nyt pyytää sinulta vilpittömästi anteeksi ja jos joskus haluat mennä käymään

Kosovossa, Skanderbeg, Suur-Albanian tuleva hallitsija ottaa sinut vastaan kuin kuninkaan.

-          Skanderberg, Kuninkaan? Ei ole muita kuninkaita kuin Elvis. Valto oikaisi ja alkoi saada

juonen päästä kiinni. Mites Pikku-Kosti sitten, hän mietti. – Mites Pikku-Kosti, oliko hän ja Keppostelijat mukana juonessa?

-          Ei. Keppostelijoilta avun pyytäminen ei tullut kysymykseen. Mutta toivoimme, että jos

siskoni Donieta pitää Pikku-Kostia lyhyessä lieassa ja piilossa, Keppostelijoiden on pakko reagoida. Se että nuoret jäivät serbien vangiksi, oli puhdas vahinko. Onneksi siitä lopulta seurasi pelkkää hyvää, pelkäsin oikeasti molempien puolesta.

    Valton kulmakarvat asettuivat asentoon shakkimatti. Hän sytytti punaisen Marlboron ja kaatoi pitkän ryypyn Stolichnayaa. Danja tuijotti häntä suoraan silmiin. Valto puhalsi tupakansavua pimentyneelle varsinaisuomalaiselle taivaalle ja kallisti lasiaan. Venäläinen vodka oli kuin linnunmaitoa. Minkä linnun, sitä Valto ei halunnut tietää.

-          Saat tietenkin anteeksi.

-          Kiitos! Danja nousi ja halasi Valtoa. Nainen antoi vielä ison märän pusun dekkarin poskelle.

-          Reipas tyttö, Valto sanoi ja Danja katsoi leikkimielisen tuimana takaisin. Molemmat

naurahtivat ja Danja käveli takaisin pöytään. Hän siirsi tuolinsa aivan Rekan tuoliin kiinni. Talon emännänällä pomppasi sydän kurkkuun, niin että hänen piti haukahtaa kuin hylje.

    Joku oli laittanut Princeä soimaan. Valto ei sellaista musiikkia suvainnut, mutta sieti sitä junttimaisen hyvin. Rekka katseli Danjaa, hänen jokaista liikettään, kun hän sytytti tupakan, otti pienen huikan lasistaan, taivutti niskaansa, sipaisi hiuksiaan…

-          Nyt juhlitaan kuin naintiinnainti… naitaisko? Danja kuiskasi Rekan korvaan.