Kaunis kuin hetero, lyö kuin mies (toinen osa, luku 12.)

12.

Suunnitelma oli valmis. Simolat lähetettäisiin ensiksi tunnustelemaan tilannetta. Jos heidät ammuttaisiin, se ei olisi iso menetys, sitä paitsi simoloita kasvoi lisää lähiöissä. Milfit kiertäisivät kartanon takaa ja Valto ja Rekka tukkisivat pakoreitin.

    Valto ehdotti Rekalle, että he kävisivät pikaisesti Paraisten torilla katsomassa joko tarjolla olisi rapuja. Alkosta pitäisi luonnollisesti hakea muutama pullo Stolia, koska rapukestit ilman vodkaa olivat kuin ruotsalainen herraseurue ilman suomalaista rypsiöljyä.

    Rapuja löytyi ja vaikka olivat hinnoissaan, Valto osti niitä kaksi tusinaa. Hänellä oli vielä suurin osa Keppostelijoilta saamastaan rahasta jäljellä. Nyt oli hänen mielestään aika hieman investoida luksukseen. Kun Valto kaivoi seteleitä lompakostaan, kolme ruotsalaista matruusia käveli ohi. Kahdella heistä oli useampi muovikassi täynnä kiliseviä flaskoja. Viimeisenä jolkottavalla oli toinen toisiaan vasten pehmeästi kumajavia pulloja, joissa oli pääasiassa ruoanvalmistukseen käytettävää rypsiöljyä. Miehet kävelivät kohti venelaituria noituen:

-          Herregud!

-          Nej, men herregud!

-          Nej men Absolut och matolja, det är sommaren!

Valto jäi rapukassi kädessä seuraamaan tilannetta. Kun huvijahdeilta pamahti ilmoille vanha renkutus taivaalta satavista miehistä, Valto purskahti nauramaan.

-          Minä tiesin, ettei se ollut pelkkä huhu. Minä tiesin, minä tiesin.

-          Mikä ei ollut pelkkä huhu? Rekka alkoi jo hermostua odottamiseen.

-          Homokuunarit. Katso nyt! Kaksi kuninkaallista homokuunaria.

-          Voi helvetti, aina teitä miehiä saa odottaa. Rekka ei kiinnittänyt mitään huomiota Valton

seksuaalista vähemmistöä ja tiettyä purjehdusalustyyppiä yhdistävään alatyyliseen kommentointiin. Hän ei halunnut rohkaista tätä.

    Dekkari nauraa räkätti koko matkan Alkoon.

    Janoavaisille tarkoitetussa myyntitilassa Valto ja Rekka eivät kiinnittäneet sen suurempaa huomiota mieheen, joka hoki myyjälle absolut, absolut ja näytti viittä sormea. Myyjä löi tiskille viisi pulloa Koskenkorvaa ja sanoi miehelle: absolut! Valto naureskeli riuskan naismyyjän otteita ja asetteli liukuhihnalle kolme Stoli-pulloa.

-          Tämähän on hauska Jumalan hylkäämä maailman kolkka tämä Parainen.

-          No jaa, emmää ny tiärä. Valton hämmästykseksi myyjä vastasi Tampereen murteella.

-          Mitä helvettiä, onko täällä hämäläisiä heimosisariakin? Mites sää tänne oot eksyny?

-          Juna toi kymmene vuatta sitte ja loppumatkam mää liftasi.

-          Reipas tyttö!

Valto heitti Alkon kassin rapupussin viereen takapenkille. Rekka näytti mietiskelevältä. Valto ei uskaltanut kysyä mitään, hän laittoi Elviksen soimaan hiljaiselle. Love Me Tender, vaikka herkkä kappale olikin, loi jotenkin makaaberia tunnelmaa autoon. Hellyyttä myrskyn edellä.

-          Älä Rekka huoli, kuningas suojelee meitä. Valto sanoi ja näpäytti vieteri-Elvistä.

-          Mites ne Keppostelijat? Soitiks niille?

-          Minulla ei ole niiden numeroa, mutta luulen, että Laatikaisella on.

-          Mitä sä tarkotat?

-          Mä luulen, että herra Laatikainen on tän sopan master chef, sattumat eivät tule

yllätyksenä.         

    Kun Mustang lähestyi kartanolle vievää tienhaaraa, Valto hiljensi vauhtia. Rekka lähetti tekstiviestin Elisabethille, että he ovat asemissa. Valto kaivoi taskustaan punaisen Marlboron ja huomasi kartanon ikkunasta tulvivan savun.

-          Kato, savua!

-          Mitä helvettiä siellä tapahtuu?

Rekka ja Valto nousivat autosta ja samassa kartanosta säntäsi ulos vähäpukeinen ei niin saunapuhdas miesporukka.

-          Polttaako ne ny saatana koko talon?

-          Ei helvetti, täällä on kohta koko varsinaissuomen pelastuslaitos.

Rekka lähetti Elisabethille toisen viestin, jossa kertoi, että paskajengi seisoo ulkona melkein munasillaan ja kartano palaa. Rosvot olivat kaikki kääntyneet katsomaan tulipaloa eivätkä huomanneet ulkorakennuksen takaa esiin tulleita nahkapäitä. Toinen Simoloista löi saman tien yhtä serbiä takaraivoon sellaisella voimalla, että pesäpallokentällä se olisi ollut takalaiton. Marko oli kuollut ennen kuin sen hampaat osuivat sepeliin. Kyseinen Simola kuoli vain kaksi sekuntia serbin jälkeen, kun Carsten avasi tulen. Jäljelle jäänyt Simola yritti luikkia karkuun, mutta sai selkäänsä sellaisen kuularyöpyn, ettei patologille jäänyt paljoakaan vaa’alle pantavaa.

    Valto tapitti tapahtumia suu auki eikä huomannut, mitä hänen selkänsä tapahtui. Iso-Kosti laski raskaan kätensä Valton olkapäälle ja kehotti häntä siirtämään autoansa. Dekkari hyppäsi autoon ja peruutti sen pois Keppostelijoiden edestä. Hän katsoi lumoutuneena, kun moottoripyöräsaattue lähti valumaan kohti palavaa kartanoa. Drago huomasi Keppostelijat ja avasi tulen heitä kohti. Saattue pysähtyi ja vastasi tuleen kahdellatoista pumppuhaulikolla. Etäisyys oli aseelle liian pitkä, mutta pelotevaikutus riittävä. Toistuvat kuulasuihkut tekivät tehtävänsä. Serbit heittäytyivät maahan ja Carsten lähti juoksemaan palavan kartanon taakse. Samaan aikaan Keppostelijat etenivät jalkaisin kohti kartanoa omaan rauhalliseen tahtiin ampuen. Kun Carsten pääsi nurkan taakse, hän kohtasi Elviiran nyrkin. Teutoni kaatui hölmistyneenä selälleen ja samassa Elviira oli jo ilmassa. MiLF-kaunottaren oikea jalka lähestyi Carstenin rintakehää sellaisella nopeudella, että sekunnin murto-osia myöhemmin saksalainen oli kuollut. Siro jalka murskasi miehen rintalastan ja kylkiluut. Kaksi kylkiluista lävisti sydämen. Alakerran miehen pakeille oli pian tulossa lisää seuraa.

    Ennen kuin serbit saivat vaihdettua lippaat aseisiinsa, Elisabeth, Eveliina ja Elina kirmasivat toisen nurkan takaa. Drago naurahti, kun näki, että vastassa oli kolme aseetonta tyttöä.

-          Girls? Really?

Sanoessaan heidän olevan tyttöjä hän teki ensimmäisen virheen. Muutamalla loikalla Elisabeth oli hänen edessään. Toisen virheen Drago teki, kun heitti ylimielisesti hymyillen aseensa pois. Hänen sotilaansa seurasivat mallia. Eveliina valitsi Mihailon ja Elina Miomirin. Mihailo nauroi ääneen, ja Miomir katsoi Elinaa miettien, että pitäisikö hänelle antaa ensiksi yllätysseksiä ja syödä tyttö vasta sen jälkeen. He eivät tienneet, että vastassa oli MiLF-solu, yksikkö, joka oli eturauhassyöpääkin tappavampi ja pelottavampi. Naiset vilkaisivat sivusilmällä toisiaan ja sveitsiläisen käkikellon tarkkuudella lähti kolme samanaikaista potkua kohti serbien kulkusia. Läheisessä pusikossa hiippailevat Keppostelijatkin ottivat vaistomaisesti haaroistaan kiinni, kun potkut saavuttivat kohteensa. Serbit putosivat polvilleen. Pari sekuntia naiset nauttivat täysin rinnoin, kunnes tuli aika lopettaa piirileikki. Kolme miestenlehtiinkin kelpaavaa siroa jalkaa nousi kohti taivasta, josta ei ollut serbeille apua tulossa. Sitten – ja taas täysin samanaikaisesti – kolme kirvespotkua katkaisi miesten niskat ja taivainen dj laittoi levylautaselle Mozartin Requiemin. Jos kuolinsyyntutkija haluaisi merkitä papereihinsa kolmen ruman serbin tarkan kuolinhetken, niin se olisi ollut klo. 22.10.59.

    Sen lisäksi, että kutsui milfejä tytöiksi ja heitti aseensa pois, Drago teki ammattisotilaalle sopimattoman amatöörimäisen virheen. Hän unohti sotilaan perussäännön: jos et ammu, lataat; jos et lataa, liikut; jos et liiku, kuolet.

    Keppostelijat antoivat pumppuhaulikot kainaloissaan ansaitut suosionosoitukset. Milfit kumarsivat kohteliaasti yleisölle, niiaamaan heitä ei olisi saanut kukaan.
    Elisabeth käveli kiittämään Keppostelijoita tulituesta. Iso-Kosti ojensi kätensä

-          Se oli vaikuttavaa toimintaa, ketä te olette?

-          Kiitos. Ja kiitos avusta, yleensä emme sellaista tarvitse.

-          Eipä mitään, mutta ketä te…

-          Me olemme sisarianne ja tyttäriänne; me olemme kaikkialla. Ja paskiaisia kuolee taas

huomenna.

    Iso-Kosti katsoi Elisabethia hetken aikaa suu auki, hän ei ollut edes ajatuksen partaalla.

    Jostain kaukaa alkoi kuulua hälytysajoneuvojen ääni. Milfit lähtivät juoksemaan yli naapurin kaurapellon kohti autoaan. Keppostelijat nousivat moottoripyörilleen ja Valto seisoi autonsa vieressä edelleen hieman hölmistyneenä. Kun saattue oli ohittanut Mustangin, Valto huusi:   

-          Hippien kukat kuihtuvat, mutta aseet eivät vaikene koskaan.