Muovipussi on kauppakassien natsi

Muovipussi on kauppakassien natsi

Olen jo pitkään ollut huolissani muovipussien tolkuttomasta mustamaalaamisesta. Eri medioissa on uutisahneille luontomasokisteille näytetty kuvia valtamerissä lilluvista muovi- ja jätelautoista, jotka tappavat elämän meressä ja lopulta myös maalla. Jostain syystä kampanjoinnin pääpahikseksi on nostettu muovipussi ja jätetty täysin pussin sisältö tutkimatta. Ikään kuin pussin muovisuus tarttuisi sen sisältämiin tuotteisiin; mikään, mikä muovipussissa on, ei voi olla hyvää. Ihmisiä onkin kehotettu vaihtamaan vähittäistavarakaupasta kotiin raahaamansa elintarvikkeiden kantoväline joko paperi- tai kestokassiin. Jälleen kerran: missä sisältö?

    Kolme erilaista vaihtoehtoa, mutta mikä niistä on paras ja miksei ketään kiinnosta, mitä pussissa/kassissa on? Voihan muovipussia käyttävä henkilö ostaa muovikorkitonta maitoa, paperipussileipää ja perunat irtona. Vastaavasti paperipussi-Jeesus saattaa kassalla tunkea rapisevaan kuljetusyksikköönsä muoviin pakatun salaattiaterian, muovilla vuorattuja valmisruokia ja peukalonpään kokoisia jogurttipurkkeja, joiden painosta puolet tulee muovista. Epäilemättä nämä minijogurtit ovat valmistajamaan nerokas salajuoni päästä eroon muovijätteestään. Valio ja valtio, herätys!

    Tästä tulikin mieleeni, että nyt kun Turussa tapahtuneesta terrori-iskusta on kulunut tasan vuosi täällä järjestettiin tänään kolmen eri ääriryhmän tapahtumat. Tiet olivat suljettu joka puolella ja matkani Martista pääkirjastoon muistutti Odysseuksen harharetkiä. Pohjoismainen vastarintaliike järjesti mielenosoituksen ja sitä vastustamaan nousi Turku ilman natseja -ryhmittymä. Onneksi reittini ei kulkenut keskustan halki. Jokirantaa kuitenkin terrorisoivat Paavo Nurmi -maratoonarit ja tapahtuman iäkkäät toimitsijat, joita vastustin vain minä. Omintakeisilla tyyleillä varustetut juoksijat harppoivat eteenpäin kävelyvauhtia ja kun ylitin aidoilla ja nauhoilla suljetun Itäisen Rantakadun, arviolta satavuotias toimitsija huusi perääni: ”Hei, odota vähän!” Ihmettelin tätä pyyntöä, koska olisin törmännyt juoksijaryhmään vain, jos olisin kävellyt yhtä hitaasti kuin he juoksivat. HeH

    Suomi on älyvapaamaa, jossa saa poukkoilla melkein missä vaan, mutta ei aitojen tai nauhojen yli, jos se alue on erotettu avohoitohölkkääjille.

    Myös maratonin yleisö liikkui verkkaisesti, joten huomioiden tekeminen oli vaivatonta. Erään miehen t-paita väitti englanniksi, että maaliskuussa 1957 syntyneet ovat parhaita. T-paita oli tietenkin väärässä, koska some on mainostanut minulle t-paitoja, joiden mukaan lokakuussa 1967 ovat parhaita. Erään toisen edeltävän kanssa samaa ikäluokkaa olevan miehen värikkäässä t-paidassa luki Las Palmas. Kahdeksankymmentäluvulla luulin, että Las Palmas oli jengi, jonka jäseneksi pääsi vain jos näytti Keke Rosbergilta, käytti peililaseja ja paksuja tekokultaketjuja ja hymyili kuin jihadisti. Tämänpäiväinen näky vahvisti asian. Muutakin hämärää väkeä oli liikkeelle, joten pakenin hiljan avattuun K-supermarket Föriin. Valitsin lyhimmän kassajonon, jossa räjähti Zalando. Minua edellä oleva nuori nainen näytti älykännykästään koodeja, joiden mukaan hänellä oli kassalla paketti/paketteja. Missä Posti? Luultavasti pesemässä ruumiita, joita kolmen ääriryhmän tapahtumat kaupungissa aiheutti. Ehkä jo ensi vuonna joku uskaltaa järjestää mielenosoituksen, jossa vastustetaan terrorismia.

    Analogia lienee jo kaikille selvä. Kestokassit ovat kuin maratoonarit, paperipussit kuin antinatsit ja muovipussit – nuo kaikkien hyljeksimät kantovälineet – kuin natsit. 

    Mikä on tarinan opetus?

    Älä syö pekaanipähkinäviinereitä suoraan vitriinistä!