Kaunis kuin hetero, lyö kuin mies (kolmas osa, luku 6.)

6.

Koska mitään esteitä ei löytynyt, Danja Berisha ja Elisa ”Rekka” Rummukainen rekisteröivät parisuhteensa Turun Maistraatissa elokuun yhdeksästoista vuonna 2016. Seremonia oli lyhyt ja kuiva, bileet pitkät ja kosteat.

    Laatikaisesta ei ollut kuulunut mitään pariin viikkoon. Valton epäilykset olivat osuneet oikeaan ja paljastui, että Laatikainen oli myynyt tietoja myös Vajakeille. Se, että petturi oli ollut myös Carstenin kuskina, jäi salaisuudeksi. Hänen rikostilinsä oli täynnä jo ilman sitä tietoa. Milfit muiluttivat opportunistin Venäjälle. Valto maksoi matkan Turku-Helsinki, Helsinki-Moskova, Moskova-Vladivostok. Meniväthän rahat hyvään tarkoitukseen. Kyseessä oli pelkkä meno ja matkantekoa valvoi Moskovan milfien entinen kenraali, Natasha, jolle Laatikainen oli kokoeron puolesta lähinnä käsimatkatavara. Juuri kokonsa takia (perheellä ei ollut ollut varaa ruokkia tätä) hänet oli jätetty heitteille. Kun Natasha oli ollut lapsi, hän oli varastanut isänsä vodkarahat ja ostanut niillä ruokaa. Se ei ollut käynyt laatuun. Tyttö oli saanut lähteä, että isä pysyisi kännissä.

    Natashasta kasvoi iso ja ilkeä nuori nainen, joka nöyryytti mielellään miehiä. Jossain toisessa maassa hän olisi kokonsa puolesta päässyt sirkukseen, mutta Venäjällä ei; hän teki ympäröivästä todellisuudesta sirkuksen, jota ohjasi kuin tirehtööri. Sitä mitä hän ei syönyt, hän nöyryytti. Juuri sellaista seuraa Laatikainen tarvitsi. Hän oppisi kyllä antamaan muutakin kuin tassua. Ellei ollut jo oppinut. 

Elisabeth sai suostuteltua Valton pitämään essua, jossa luki I Am a Pig. Possun tehtävä oli toimia häissä tarjoilijana ja palvelijana. Essun alla hän sai luvan pitää cowboy-paitaa ja päässään valtavaa stetsonia, joka olikin tarkoitettua juuri juhlakäyttöön.

    Vastaanotto oli Piispanristillä Varsinais-Feministis-Suomessa. Kutsuvieraslista oli lyhyt, mutta sitäkin vaikutusvaltaisempi. Kutsuun myöntävästi oli vastannut Skandinavian ja Saksan MiLFin johtajat. Venäjän ”matamia”, joka seikkaili jossain päin Vladivostokia petturi-Laatikaisen kanssa ei oltu vielä tavoitettu.

    Häiden teemana oli Kylmä sota. Kaikkien juhlijoiden asuissa piti olla joku viite tähän läntisen maailman pimeään aikaan. Tarkoitus oli tietenkin karnevalisoida pimeys ja tehdä siitä valkeus. Ei siinä mitään.

    Hääpäivän aamuna oli viileää, mutta puoleen päivään mennessä aurinko kipusi taivaalle pilkistelemään pilvien takaa. Rekan omakotitalon pihaan oli pystytetty humoristinen miniatyyri rautaesiripusta. Se oli häälahja Valtolta. Eräs dekkarin kaveri, jolla oli hitsi- ja polttoleikkausvehkeet, oli ollut hänelle palveluksen velkaa. Yli satakiloa painavan veistoksen oli muotoillut edesmenneen Tuppikulin veli, Tarmo Kuli. Hänen tekemässään taiteessa ei ollut muuta lyyristä kuin että se ruostui ajan saatossa. Siitä Valto piti.

    Elviira, Eveliina ja Elina olivat pukeutuneet Nato-vampeiksi. Valto tuijotti heitä suu auki. Tytöt olivat kätkeneet sulonsa hyvin niukasti, mikä olisi saanut paatuneemmankin itäagentin paljastamaan salaisuutensa auliisti.

    Elisabeth oli Checkpoint Charlien päivystävä upseeri, hän oli pukeutunut sen aikaiseen Nato-uniformuun. Naisen päässä kallellaan oleva vihreä baretti korosti hänen turmaliinin vihreitä silmiään.

    Rekka ja Danja olivat valinneet Kylmän sodan pääpukarit, John F. Kennedyn ja Nikita Sergejevitš Hruštšovin. Rekalla oli punaisessa paidassaan rintamerkki, jossa oli isot kirjaimet JFK. Danja puolestaan osoitti nokkeluutensa laittamalla päähänsä nikitan, karvahatun, jonka läpät hän oli jättänyt auki. Danja näytti niin söpöltä päähineessään, että jos paikalle olisi ilmaantunut miehiä, ohjuskriisi olisi ollut valmis.

    Iltapäivällä saapuivat ensimmäiset vieraat. Norjan, Tanskan ja Ruotsin MiLFin johtajat tulivat kimppataksilla lentokentältä. Heidän asunsa kuvastivat hillittyä pohjoista tyyliä. Puoleen reiteen ulottuvien mustien nahkatakkien rintamuksiin oli kiinnitetty Stasi-pinssit. Paljaat agenttisääret päättyivät mustiin avokkaisiin.

    Valto eteni parasta mahdollista vauhtia samppanjatarjottimineen ja toivotti heidät tervetulleiksi.

    Saksan MiLFin johtaja saapui tuntia myöhemmin. Hän oli ajanut koko matkan Berliinistä Turkuun Hummerillaan. Tosin Suomenlahden hän oli ylittänyt Tallinkilla. Prahan kevään muistoksi hän oli teettänyt t-paidan, jossa oli kuva T-55-taisteluvaunuista vyörymässä pitkin Prahan katuja. Tankkien takana poseerasi totinen Leonid Brežnev. Muuten hän oli pukeutunut tuolloiseen neuvostoliittolaiseen sotilasasuun. Takkia nainen piti auki, jotta kanssajuhlijat saattoivat ihailla Varsovan liiton reaktiota maltilliseen sosialismiin pyrkinyttä maata kohtaan. 

    Valto syöksyi jälleen paikalle tarjottimen kanssa.

    Illan jo hämärtäessä riippakoivun alle ajoi tutunnäköinen invataksi. Siinä vaiheessa Valto oli saanut luvan itsekin osallistua ilonpitoon, joten tarjotinta hänellä ei enää ollut. Stoli-pullo kourassa dekkari lähti katsomaan, kuka näin myöhään oli tulossa. Repsikan paikalta vääntäytyi ulos varsin kookas venäläinen matami, Natasha, joka kaappasi takamatkustamosta Laatikaisen kainaloonsa. Auto- eli romukauppias oli sidottu siistiin pakettiin. Haajanen morjesti Valtolle päätään pyöritellen eikä jäänyt sen pitemmäksi aikaa turisemaan. Valto tarjosi vodkapulloa Natashalle, joka pulputti siitä puolet huikalla.

-          Spasiba!

-          Harasoo, Valto vastasi. 

Koska Laatikainen oli kussut kaikkia silmään, oli nyt kaikkien vuoro kusta Laatikaista silmään. Elisabethin kehotuksesta Valto nikkaroi metsänreunaan riu’un, jonka alle romuroope sidottiin. Ulkomaalaisille juhlijoille selitettiin, mitä Laatikainen oli tehnyt. He olivat enemmän kuin tyytyväisiä, kun saivat konkreettisesti pissata keski-ikäisen valkoihoisen miehen naamalle.

    Niin kansainvälistä perseiden kavalkaadia Laatikainen ei ollut ennen elämässään nähnytkään kuin sinä iltana. Valto ei tohtinut ystävänsä päälle kusta, vaikka tämä olikin vehkeillyt kaikissa leireissä. Hän ihmetteli Laatikaisen hymyä, kun käveli metsän reunaan ja lorotti läheisen puun juurelle.

-          Kaiken sen kidutuksen jälkeen, mitä Ryssissä tapahtui, tää on taivas, Laatikainen avasi.

-          Mitä helvettiä, nautiks sää?

-          Enemmän kuin ikinä. Tietäisitpä, mitä se matami on mulle tehnyt.

-          Sä ansaitsit sen, petturi.

-          Kiitos kuitenkin tästä, tää on, tää on…

Valto napitti Leviksensä tuohtuneena siitä, ettei rangaistus toiminut ja jätti urinaalilta haisevan Laatikaisen änkyttämään yksikseen. Hän etsi Elisabethin väkijoukosta.

-          Potta nauttii.

-          Mitä?

-          Ei Laatikaisen päälle kuseminen ole rangaistus, päinvastoin.

-          Se sika.

Elisabeth otti tilanteen haltuun ja pyysi kaikkien juhlijoiden huomiota. Hän kertoi, että pissapotta oli kiihottunut. Naiset olivat järkyttyneitä siitä, että olivat saaneet heteromiehen kiihottumaan. Asiasta raivoissaan he kävivät vuorotellen potkimassa Laatikaista. Tämä kiitti naisia kaikilla osaamillaan kielillä.

-          Vielen Danke, tack så mycket, tusen takk, mange tak, thank you very very much, kiitos,

kiitos.

    Laatikainen oli onnellisempi kuin koskaan. Hän ei ollut eläissään saanut niin paljon huomiota naisilta. Potkuja sateli joka puolelta, mutta petturi vaan hykerteli tyytyväisenä. Lopulta naiset kyllästyivät ja palasivat puutarhaan. Naiset yrittivät juomalla unohtaa, että olivat juuri kiihottaneet seksuaalisesti keski-ikäistä valkoista miestä. He kumosivat maljoja ja vilkuilivat metsän reunaan inhon väristyksiä tuntien. Riu’un alla mustelmille piesty käärme sihisi tyytyväisenä.

-          Valto, olen sulle yhden ison palveluksen velkaa, kuului metsän reunasta, mutta kukaan ei

kuunnellut.

    Laatikaisella ei ollut aavistustakaan, kuinka pian hän joutuisi lupauksensa lunastamaan.